Miten tänne päädyttiin, osa 4.

Eli nyt ollaan päästy torstaiaamuun 29.3.2007 (pikakertaus: lähtö Helsingistä 27.3. alkuillasta, perillä Naritassa 28.3. aamulla, mistä iltapäivällä hotellille) Yöllä tuli jopa nukuttua jonkun verran, kerätty väsymys varmaan auttoi. Aamulla oli syytä olla jo ajoissa liikkeellä että ehti käydä syömässä ennen suuntaamista takaisin lentokentälle.

Hotellin aamiainen oli tuttuun tapan seisova pöytä josta sai itse valikoida haluamansa herkut. Tuttua oli vain riisi, nakit ja hedelmäsalaatti. Rohkeasti kuitenkin keräilin pöydän antimista itselleni annoksen kaikki tuli kyllä syötyä, oli jopa hyvää. Kyllä taas jaksoi jatkaa ympäristön ihmettelyä.

Tavarat koossa olin hyvissä ajoin aulassa palauttamassa avainta ja odottelemassa kyytiä lentokentälle. Reitti oli aivan toinen kuin tullessa, tai siltä se ainakin tuntui, mutta perillä kentällä oltiin hyvissä ajoin. Edellistäkin suuremmasta terminaalista löytyi kotimaan lentojen lähtöselvitys helposti kysymällä ja jälleen tavarat menivät koneeseen ilman mitään ylimääräistä vaikka ylipaino oli kasvanut, laukkuun olin nimittäin lisännyt Helsingistä ostetut saniteettitarvikkeet jotka painon karsimiseksi jätettiin kotiin.

Turvatarkastukseen ei ollut jonoa ja odotusaulassa oli muutenkin varsin hiljaista. Ostin juotavaksi jälleen satunnaisotannalla jotain, joka osoittautui kylmäksi teeksi, ei siis makeutettua jääteetä, vaan teetä joka on ollut kylmässä. Noh juotavaa se oli silti. Jälleen oli hieman aikaa lähetellä viestejä maailmalle.

Lentokoneeseen siirryttiin hieman myöhässä bussilla ja kentällä kävi melkoinen puhuri vaikka sää muuten oli lämmin ja aurinkoinen. Heräsi epäilys millainen vatkaus itse lennosta tulisi, koska kyseessä oli pieni suihkukone. Matka oli kuitenkin lähdön jälkeen tasaista ja vajaan tunnin lentoon ehti kuulua mehutarjoilu. Perillä oltiin aikataulun mukaan vaikka lähtö oli myöhässä.

Sendain lentokenttä ei ole valtavan suuri, ehkä jopa hieman pienempi kuin Helsinki-Vantaa. Infotiskiltä sain Sendain keskustan hotellikartan ja varsin suoraviivaiseksi osoittautuneen ohjeen siitä miten hotellille pääsee rautatieasemalta, jonne juna kuljetti lentokentältä. Junaan pääsy edellytti lippuautomaatin kanssa asioimista, hyvä että käteistä oli varattu matkaan. Pienen pohtimisen jälkeen sain lipun ulos ja sillä avautui portti jonka kautta siirryttiin asemalaiturille.

Juna luonnollisesti kulki täsmällisesti aikataulun mukaan, asemilla odotettiin aina hetken verran tarkkaa lähtöaikaa. Junan kuulutukset olivat myös englanniksi ja sekä asemilla että junan informaationäytöllä paikkojen nimetkin oli myös englanniksi. Maisemat olivat sanalla sanoen mielenkiintoiset... Kuvia junamatkalta ei valitettavasti ole, mutta ehtiihän niitä tässä vielä ottaa

Heti Sendain asemalle päädyttäessä varmistui että näin suomalaisella kaupunkimitoituksella kyseessä ei ole aivan peni kaupunki, toisin kuin jotkut ovat väittäneet. Ilma oli keväisen lämmin ja suunnistin hotellille suorinta tietä kävellen, toki matkan varrella ympäristöä havainnoiden. Hotellille päästyä selvisi ettei huonetta saanut vielä puoleentoista tuntiin koska check in aika oli klo 14, tasan. Laukun sain kuitenkin jättää säilöön hotellille joten suuntasin takaisinpäin jonkun matkaa tutustumaan aseman lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen.

Vaikka sää oli hyvä ei kevät ollut juurikaan pidemmällä kuin Suomessa, joitakin puita ja pensaita lukuun ottamatta, eikä katupölystä ollut tietoakaan, eräällä paikalla liikkeen edustalla jopa katua pestiin lattianvahauskoneella. Siinä kävellessä ja ihmetellessä aika vierähti nopeasti ja kolmen jälkeen palasin hotellille ja huoneen sai vihdoin, jopa internet yhteydellä varustettuna. Kyseessä on bisnes-hotelli jonka huoneet eivät ole järin suuria, mutta hyvin varusteluja ja siistejä.

Täällä siis majailen Sendai Washington -hotellissa turistina maanantaihin 2.4.2007 saakka, lyhyt loma ennen varsinaisen koettelemuksen alkua... Kaikki on tähän asti sujunut niin uskomattoman hyvin että voiko tuuri jatkua näin hyvänä kovinkaan pitkään.