Karhuja puussa

Reissu Kolmårdeniin tapahtui jo toukokokuun viimeisenä viikonloppuna, mutta eipä tätä ole aqieminkaan saanut aikaiseksi.

Kesäkausi tuli avattua matkalla niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Ruotsiin. Matka suuntautui Kolmårdenin eläinpuistoon Norrköpingin lähellä (muutama kymmenen kilometriä Tukholmasta lounaaseen). Mistäkö tuonne päädyttiin. Matkan järjestäjänä toimi Seinäjoella toimiva MS-yhdistys, joka oli kutsunut Vaasan ja (häilyvän) Keski Pohjanmaan MS yhdistyksen jäsenet mukaan.

Bussimatka Vaasasta Turkuun ei sinänsä ollut mitenkään jännittävä kokemus ja harmaassa sekä paikoin sateisessa säässä se kului lähinnä nukkuessa. Loppua kohden sää tosin selkeni, mutta mistään erityisen lämpimästä kesäsäästä ei voi puhua.

Turun satamassa sai laivaan pääsyä odotella hetkisen. Hytti oli kuitenkin varsin tilava tavanomaiseen komeroon verrattuna. Peruutusten vuoksi saimme pyörätuolissa kulkevillekin soveltuvan esteettömän hytin. Tilavamman makuutilan lisäksi huoneessa oli myös oma televisio ja kylpyhuonekin oli selvästi tilavampi.

Illalla kävimme syömässä seisovasta pöydästä. Sen kummemmin ei mitään tullut tehtyä koska tavoitteena oli vain päästä Ruotsin puolelle jatkamaan matkaa jo heti aamusta.

Yö jäi silti kovin lyhyeksi koska laiva oli perillä jo puoli kahdeksalta ja sitä ennen piti ehtiä myös aamiaiselle. Kaiken lisäksi sinänsä rauhallista hyttiä häiritsi käytävältä tai läheisistä hyteistä kuuluva meteli. Kännykätkin muistuttivat ystävällisesti keskellä yötä että puhelut ulkomailla on kalliita.

Satamasta lähdettiin heti kun kaikki saatiin kyytiin poispäin Tukholmasta ja kaupungin näkeminen jäi hyvin vähälle sillä tie kulki ensin pitkän matkaa tunnelissa, jossa nähtävää ei juurikaan ollut. Lähiöalueella oli jos jonkinlaista kauppaa enemmän kun saattoi käsittää. Välillä näytti hyvinkin suomalaiselta kun vierekkäin oli Suomessakin toimivia liikkeitä ja K-Rauta aivan suomenkielisellä nimellään.

Olimme ilmeisesti ruotsalaisittain liian aikaisin liikkeellä, sillä bussikuskin käyttämä vakipaikka oli vielä kiinni ja seuraavakin paikka jossa pysähdyimme, oli sekin pääasiassa suljettu. Jopa niin pitkälle, että vaikka vessan ovelle asti pääsi, oli ovi lukossa. Lukittua ovea kävi ihmettelemässä ruotsalaisetkin matkailijat. Ruotsalaisilla näytti olevan vielä vahvempi perinne kulkea omien eväiden kanssa. Jopa niin pitkälle että bussissa oli mukana tarjoilut koko porukalle ja jopa tarjoilupöytä jolle eväät levitettiin bussin vieressä.

Kahvila pysyi kiinni mutta vessa sentään käytiin avaamassa kun asiasta käytiin valittamassa jossakin. Huoltoaseman kauppana toiminut 7-Eleven sentään oli auki ja maksaminen "debit" kortilla onnistui yhtä helposti kuin Suomessa eikä valuutoista tarvinnut murehtia. Kerroinkin oli melko helppo kun kymmenellä jakaminen tai kertominen antoi riittävän hyvän arvion muunnoksesta.

Jo matkan varrella oli pelloilla paljon kauriita ja haukkojakin kerrottiin olevan paljon, mutta niitä en nähnyt. Kolmårdenin lähettyvillä ihmetystä herätti paikallinen tapa leikata omenapuita. Kautta linjan joka pihalla oli omenapuita ja kaikki oli kautta linjan leikattu lyhyeksi ja aivan rungon myötäisesti niin ettei niissä ollut isompia oksia lainkaan.

Perillä eläinpuistoon tutustuminen aloitettiin "safari-ajelulla" joka kierrettiin omalla bussilla ja selostus saatiin CDltä aivan suomeksi. Oli sinänsä erikoista nähdä Afrikan eläimiä pohjoismaisessa maastossa, mutta hyvinpä tuntuivat viihtyvän. Kirahville tuntui maistuvan männyn versot joita kurottelivat niin korkealta kuin kykenivät. Kierroksen lopulla oli petoeläimiä kuten leijonia, susia ja Karhuja. Karhut kiipeilivät puissa varsin ketterästi ja jopa painivat siellä jos kaksi karhua yritti samaan puuhun. Toki yksi mänty on liian pieni kahdelle karhulle.

Kierroksen jälkeen kierrettiin puistossa omaan tahtiin tutustuen erilaisiin eläimiin joille on rakennettu erilaiset omat ympäristönsä. Suunnittelussa oli kuitenkin huomioitu ettei eläimet päässyt kokonaan piiloutumaan tekivät ne mitä hyvänsä. Puisto sijaitsi hyvin mäkisessä maastossa joten siellä kulkiessa sai jatkuvasti kulkea mäkiä ylös ja alas. Osa oli hyvinkin jyrkkiä. Levähdyspaikkoja ja vessoja oli kyllä melko paljon, mutta jotenkin opasteet niihin aina lopulta hävisivät ja lopullinen sijainti piti lähes arvata.

Puistossa kierrellessä aika kului vikkelästi. Syömässä käytiin hyvinkin työpaikkaruokalan kaltaisessa ravintolassa. Sijainti oli kuitenkin upea: aivan merenlahden rannalla rantakalliolla josta näkyi lähes avomerelle asti. Delfinaarion näytökset ja puiston kiertävä köysirata jäi näkemättä, mutta nähtävää riitti muutenkin.

Sää oli hieman epävakainen ja pieniä sadekuuroja tuli toisinaan. Kovin lämmintä ei ollut edes silloin kun aurinko paistoi. Ennemmin kuin kesävaatteita olisi tarvinnut pipoa ja hanskoja. Onneksi kuitenkin päällä ollut varustus oli riittävä.

Koko päivän lähistöllä pyöri ukkospilviä ja matkalla takaisin Tukholmaan osui ukkoskuuro päälle ja vettä satoi hetkessä melko paljon. Koko päivän kävelyn jälkeen oli melko väsynyt olo eikä illalla laivalla juuri ylimääräisiä jaksanut.

Matka Turusta takaiin Vaasaan sujui melko yllätyksettömästi. Mitä nyt bussin yksi takarengas meni rikki. Siitäkin päästiin vähällä koska tapahtui huoltoaseman lähettyvillä jossa muutenkin olisi pidetty taukoa. Tauko hieman venyi mutta muuten matka eteni varsin jouhevasti.