Jatkoa edelliseen

Oheiset plakaatit sattuivat kohdalle. Rakennus on todella huomattavasti säätiötä vanhempi ja olen tuolla ensi kerran käynyt jo syksyllä 2001. En kyllä muista vastaavaa sankomäärää aiemmilta talvilta. Voi kyllä olla että muistikin pettää.

Katto vuotaa

Joku saattaisi nähdä yhteyksiä siirtymiseen säätiömuotoiseen hallintomalliin, mutta on se vain noloa kun arkkitehtejäkin kouluttavassa yliopistossa uusimman rakennuksen katto vuotaa ja käytävä on täynnä sankoja, rättejä ja lätäköitä. Vuotava paikka on pääkäytävän päällä oleva lasikatto. Ilmeisesti sen päälle pakostakin kertyvää ja sulavaa lunta ei olla huomioitu riittävästi. Muuten katto ei vuoda, mutta kovin näyttävää tuokin on.

Sairaanhoitoa, kuljetuksia ja opiskelua

Aloitetaan nyt aivan alusta. Tekipä sitä mitä hyvänsä, aina päätyy sairaalaan. Perjantaina tammikuun 15. oli jo aamusta hieman tukkoinen ja kankea, mutta ei nyt mitenkään erityisen huono. Ajattelin olevan vain Rebifin jäännösvaikutuksia, ne kun ovat melko satunnaisia niin olomuodoltaan kuin vaikutukseltaan. Luentosalikin tuntui kuin olisi kylmävarastossa istunut. Konetalon isot luentosalit tosin ovat tunnettuja siitä että siellä palelee kesälläkin ilmastoinnin puhaltaessa kulmää ilmaa, talvella kilpaa lämmityksen kanssa. Olo ei kuitenkaan helpottanut päivän mittaan. Päinvastoin lounaan jälkeen alkoi hidas kangistuminen raajoissa.

Iltapäivällä tilanne oli edennyt siihen pisteeseen ettei edes liikkuminen onnistunut kovin helposti. Ei siinä muukaan auttanut kuin hakeutua sairaalaan. Kummisetä tuli kuljettamaan minua vaikka ambulanssinkin soittaminen kävi mielessä. Pienen odottelun jälkeen ottivat sisään TAYSin ensiapuun.

Oireet tuntuivat samankaltaisilta kuin viime elokuun lopussa koetun virtsatieinfektion aikana. Korkea kuume aiheuttaa raajojen kangistumisen ja nytkin mitattiin yli 39 astetta kuumetta. Kokeet vahvistivat että kyseessä oli virtsatien infektio tälläkin kertaa ja sain antibiootteja pillereinä ja kipulääkkeitä kuumeeseen. Olo ei vielä perjantai-illan aikana juurikaan helpottanut, mutta lauantaina olo oli jo lähes normaali ja lähettivät pois sairaalasta.

Antibiootit näyttivät toimivan hyvin niin seuraavana päivänä kuin seuraavana keskiviikkona otettujen verikokeiden mukaan ja olokin pysyi hyvänä yli viikon verran. Eipä sitä niin helpolla kuitenkaan päässyt. Juuri kun antibioottikuuri oli päättymässä maanantaina 24.1. olo kävi taas hiljalleen kehnommaksi. Kävin kuitenkin vielä maanantaina yliopistolla ja fysioterapiassa.

Yön aikana olo ei helpottanut lainkaan ja vaikka ei aivan yhtä pahoin ollutkaan jumissa hakeuduttiin jälleen TAYSille kun isä saapui Vaasasta. Useamman tunnin odottelun jälkeen vihdoin tutkivat ja aloittivat hoitoakin tällä kertaa suonen sisäisellä antibiootilla. Suunnittelivat siirtoa Hatanpään sairaalan  infektio-osastolle, mutta sitten hoksasivat että olen kirjoilla Vaasassa ja käytäntö on ettei vieraspaikkakuntalaisia oteta osastolle.

Aluksi oli puhetta että pitävät yön tarkkailussa ja aamulla siirtävät ambulanssilla Vaasaan. Kuitenkin halusivat minusta nopeasti eroon joten päättivät siirtää jo illalla. Eihän tuo kai minulle olisi itselle tullut kalliksi, mutta koska isä olisi kuitenkin ajanut takaisin Vaasaan suostuivat että hän voi viedä minut.

Eipä siinä sitten muuta kuin omat vaatteet päälle ja ulos pakkaseen (sitä oli yli 20 astetta). Auto oli lämmin ja matka meni muutenkin kuumeisessa tokkurassa. Olimme Vaasan keskussairaalassa hieman kahden jälkeen yöllä ja siellä siirrettiin nopeasti ensiavusta osastolle nukkumaan. Lääkitystä jatkettiin samalla tiputuksella annetulla antibiootilla.

Kuume nousi silti säännöllisesti korkeaksi mikä teki olon varsin huonoksi. Kun saatiin selville mikä bakteeri on kyseessä kävi ilmi ettei mikään siihen asti saamistani antibiooteista oikeastaan tepsi siihen. Mysteeriksi jäi miksi ensimmäinen antibioottikuuri näytti tehoavan niin hyvin alkuun.

Kun lääkitys saatiin kohdilleen tulehdusarbot verikokeissa laskivat tasaisesti. Kuume nousi silti toisinaan, mutta kerta kerrslts vähemmän. Sunnuntaina (31.1.) pääsin kotiin ja tulin maanantain aamupäivän aikana takaisin Tampereelle.

Eihän tuossa muuten olisi ollut mitään, kyllä minä jaksan maata sängyssä vaikka kuinka pitkään, mutta samaan aikaan olisi pitänyt olla tekemässä töitä varsinkin projektin eteen. Projektissa on menossa loppukiri ennen viimeistä määräaikaa perjantaina 5.2. Projekti ei onneksi kaatunut poissaolooni mutta lisätyövoima terstauksessa tuskin olisi haitannut. Viimeiset käytettävyystestit saatiin vedettyä tiivistetyllä aikataululla ja hieman sovelletulla suunnitelmalla sairaalajaksojeni välissä.

Muutenkin opiskeluhommaa riittäisi sillä vuodenvaihteessa alkoi kaksi uutta kurssia. Tavoitteena on ollut selvitä edes projektista. Sen jälkeen on pääaine käytännössä diplomityötä (ja kandintyötä) vaille valmis. Muut kurssit on teollisuustalouden sivuaineen täytteeksi.