Tammikuu

Blogin pitäminen on hieman jäänyt. Ei siitä voi ylenmääräistä kiirettäkään syyttää, mutta jätetäänpä selitellyt ja kirjoitetaan asiaa sen sijaan. Vaikka ajatus oli kirjoittaa päiväkirjaa, mutta tehdään poikkeus ja summataan tähän Tammikuun tapahtumia yleisemmin.

- - -

Uudenvuoden jälkeen lomaa oli vielä melkein viikko. Joskus oli ajatus että tuolla ajalla olisi harrastanut jonkinlaista matkailua, mutta koska lopullisia suunnitelmia ei tullut tehtyä, jäi tuo vain ajatuksen asteelle. Loma meni siinäkin mielessä hieman hukkaan että loppuviikko ja viikonloppu meni jonkinlaisen vatsataudin merkeissä lähinnä lepäilyyn.

Tammikuussa käytiin myös loppuun Kawauchin kielikurssit. Viimeisillä tunneilla osanotto harveni entisestään ja useimmiten olin paikalla aluksi ainoana opiskelijana ja lopultakin paikalle saapui vain neljä tai viisi muuta opiskelijaa. Yhtenä torstaiaamuna olin käytännössä yksin, koska Fukushima-senseikin oli vartin myöhässä. Liekö vähäinen osanotto vai mikä, mutta oppitunnit menivät melko rennolla otteella. Varsinaisen asian lisäksi juteltiin mukavia milloin mistäkin.Japaniksi toki kuitenkin.

Kielikurssien kokeet oli Tammikuun viimeisellä viikolla. Kanji koetta varten pänttäsin merkkejä viikonlopun verran yrittämällä painaa mieleen useita lukutapoja ja kirjoittelemalla merkkejä harjoituksen vuoksi. Kirjoittaminen ei enää tunnu ehkä aivan yhtä hankalalta, joskin merkkien tunkeminen pieneen tilaan on silti varsinainen haaste. Lukutavat sen sijaan ei meinaa tarttua päähän, ei sitten millään. Kanji koe ei mennytkään aivan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta ei nyt aivan täydellinen pohjanoteerauskaan.

Mitä kielioppiin tulee, useimmat taivutusmuodot ja muut oli käyty jo Araki-sensein kursseilla TTYllä, mutta niille löydettiin valtavasti uusia käyttötarkoituksia eri asiayhteyksissä ja eri partikkeleilla. Toki aivn täysin uuttakin asiaa löytyi, mutta juurikin tuo partikkelien kanssa pelaaminen tuntui niin kovin hankalalta oppia muistamaan oikein. Mutta ei sekään koe nyt aivan huonosti mennyt, joskaan lopullisia tuloksia ei ole tiedossa. Ja eihän niillä tuloksilla niin ole väli sillä halusin nimenomaan oppia ja kyllä sitä nyt ainakin jotain on jäänyt mieleen.

Opiskelu jatkuu yhä Aobayamalla Intermediate I kurssin merkeissä, jonka kaikki oppitunnit peruttiin marras- joulukuussa opettajan ollessa poissa perhesyistä. Tuonkin kurssin piti loppua jo, mutta koska perumisia oli enemmän kuin pidettyjä tunteja jatketaan niiden pitämistä edelleen sopimuksen mukaan. Tämän vuoden tunneilla olemme enimmäkseen olleet paikalla ainoastaan minä ja Mikko. Saammepa ainakin kovin henkilökohtaista opetusta. Kurssin aloitti reily kymmenen opiskelijaa.

Labrallakin tuli käytyä ja oma MDCT-kertoimien visualisointiohjelma on käytännössä valmis ja raporttia varten on haettuna artikkeleja lähteiksi ja materiaalina muiden tekemästä tutkimuksesta aiheesta. Vaikka sellaista ei minulta varmaan vaadittaisi, aion kirjoittaa kunnollisen raportin TTYllä opittuun tapaan. Pitäähän sitä ainakin näyttää että olisi asiastaan perillä. Erilaisia musiikkinäytteitä on tullut haalittua labran kokoelmista. Ne pitäisi vielä ajaa prosessin läpi ja tehdä (mielellään fiksuja) päätelmiä.

Viimeistään nyt on käynyt ilmi ero DEEP ja JYPE vaihto-ohjelmien välillä. Labralla Claudialle on koko ajan jotain tehtävää ja hänen pitää esitellä mitä on viikon aikana tehnyt. Minulle ei sen sijaan ole vaatimuksia juuri esitetty. Tutorinikin kysyi miten haluan työni esitellä. Ajattelin että esitys labran seminaarissa antaisi paremman vaikutelman pelkästään proffille pidettävä esittelyn sijaan joten valitsin sen vaihtoehdon.

Kuten tekstissä "Lunta" mainitsin, on lumipeitteet tulleet ja menneet jatkuvalla tahdilla. Aobayamalla on paikoin pidempään paikoillaan pysynyttä lumipeitettä, mutta muuten on ollut mukava kuiva keli noin pääosin. Pyöräilyn kannalta (ja muutenkin) erinomaista. Oma pyräni on muuten pysynyt kasassa, mutta jostain syystä ketjut ovat löystyneet niin että pyörä toisinaan heittää ketjut paikoiltaan itsekseen. Ei varmaan olisi vaikea korjata, mutta työkaluja ei ole kuin Matiakselta peritty ruuvimeisselisarja ja lampun johdon korjausta varten hankitut 100 jenin sivuleikkurit.

Kaikenlainen "tutkimusmatkailu" ja muu kulkeminen on jäänyt valitettavan vähälle vaikka tolkkutoman kuumaan kesään verrattuna sää on ollut inhimillisempi. Joskin lukemien puolesta sää vaikuttaa lämpimältä, tuntuu se paljon kylmemmältä, tosin ero on varsin mielenkiintoinen. Ulkona ei useinkaan tunnu mahdottoman kylmältä, mutta sisällä sitä vastoin tuntuu, vaikka ilmastointiin lyö lisää asteita. Mutta ei ulkonakaan mikään mahdottoman lämmin ole. Marras- joulukuuhun verrattuna tuntuu huomattavasti kylmemmältä.

Liekö vielä turhan aikaista sanoa, mutta tähän mennessä tuntuu että kevät on ehdottomasti parasta aikaa Sendaissa. Varsinkin juuri ennen tsujua (sadekautta) lämpötilat olivat miellyttävät yöllä ja päivällä ja muutenkin mukavaa. Syksy oli tosin ihan mukava myös, mutta tuntui kovin lyhyeltä helteiden ja kylmemmän ilman välissä.

Tammikuussa piti myös päättää aikataulu asuntolasta pois muuttamiseen. Valitsin itselleni myöhäisimmän mahdollisen ajankohdan maaliskuussa. Silti jäi aikaa pari viikkoa ennen viisumin umpeutumista. Paluulennoistakin tein selvityksen. Suorat lennot suomeen olivat halvimmillaankin varsin arvokkaita ja yliopiston matkatoimistostakin hankitut liput osoittautuivat lopulta selvästi Kilroy Travelsilta Suomesta hankittuja lippuja kalliimmiksi.

Myös tammikuussa nomikait ja muut iltamenot ovat jääneet kovin vähälle. Viikonloput kuluivat pääosin kämpillä, siinä mielessä paluuta samaan menoon kuin Suomessa on ollut havaittavissa. Teekkaririennot jäi omalta osalta fuksi-syksyyn ja siitä on jo aikaa. Kuitenkin yksi on noussut yli muiden, nimittäin läheinen gyoza-ravintola, siellä on tullut käytyä joka viikko tai useammin yleensä Mikko S:n kanssa, mutta joskus yksinkin tai muitakin on liittynyt mukaan joukkoon. Gyozat ovat erinomaisen hyviä ja niitä saa kunnollisen kokoisina annoksina. Ravintola kyllä ansaitsee ovessa olevan "Best of the Best" tekstin. Paikka lienee perheyritys jossa isäntä kokkaa ja naisväki tarjoilee. Kliseistä ehkä, mutta homma toimii.

Liekö sisäistä muutosvastarintaa vai mitä, mutta lähdön ajattelukin tuntuu jotenkin masentavalta. Ei toki kotiin paluuta vataan mitään ole, mutta totta puhuen varsinaista koti-ikävää ei ole päässyt syntymään vielä. Ei toki tällaista meininkiä voi loputtomasti jatkaa, mutta jotenkin paluu "oikeiden" opiskelujen pariin melkein pelottaa, mahtaako siitä enää tulla mitään. Mutta kaikkea aikansa.

Jatkuu...

Tammikuu

Powered by ScribeFire.

Lunta

Teksti unohtui laittaa näkyviin maanantaina, lisää tulee lähiaikoina

- - -

Aloitetaan taas päällimmäisestä, nimittäin viime viikon torstaina varsinainen lumimyräkkä iski myös Miyagin alueelle. Kyseessä lienee hieman lievemmässä muodossa sama lumimyrsky joka riehui myös Kiinassa. Aamulla Kawauchille mennessä keli oli vielä aurinkoinen ja tienpinnatkin sulaneet edellisillan kevyiden lumisateiden jäljiltä. Kuitenkin aamupäivän kielioppituntien aikana alkoi sataa lunta ja lopulta myös tuuli nousi myrskyksi asti. Sää jatkui samanlaisena myös iltapäivällä ja bussipysäkille kävellessä tuulen tuuli oli niin voimakas että se tarjosi vastusta ihan kävellessäkin.

Aobayamalla kielikurssit jatkuivat Intermediate 1 kurssin merkeissä jonka kaikki tunnit lopulta peruuntuivat marras- joulukuussa. Kaikesta huolimatta kurssi jatkui tämän vuoden puolella, joskin näyttää että siellä käymme ainoastaan minä ja Mikko. Saammepa ainakin kovin henkilökohtaista opetusta. Tuli samalla ilmoittauduttua mukaan tekniikan osaston ulkomaisille opiskelijoille suunnatulle retkelle 22.2. Juuri sopivasti ennen omaa esitelmää ja huoneen esitarkastusta, mutta kyseessä on vain yhden päivän retki.

Loppuilta kului labralla koska päätin jäädä tarkkailemaan säätilan kehitystä ja muutoinkin käydä näyttäytymässä. Kuitenkin lumisade vain jatkui ja jatkui pitkin iltaa joten aikaa vierähti labralla jälleen pidempään ja myös illallisella tuli käytyä labran porukan kanssa kahdeksan aikoihin. Kun säätilassa ei tapahtunut muutoksia päätin änkeä bussiin koska kävelykuja Aobayamalta alas ei houkutellut lumi- / jääkuorrutuksella höystettynä. Nastarenkaat on tässä osassa japania kiellettyjä, mutta sen sijaan busseissa ja takseissa on lumiketjut kelin niin vaatiessa.

Bussi tosiaankin oli täynnä mutta koska asema jonossa oli hyvä sain tungettua itseni sisälle bussiin suht pienellä vaivalla. Matkan varrella oli melko mielenkiintoinen näky, sillä pitkin matkaa oli jätetty mopoja ja polkupyöriä parkkiin tien varteen. Omistajat lienevät kyllästyneet kehnoon pitoon tai ajotelit ovat muuten pettäneet huonoissa olosuhteissa. Myös Kawauchin parkkipaikat olivat lähes tulkoon täynnä mopoja ja pyöriä. Bussit, taksit ja kimppakyydit lienevät olleet suosittuja. Itse kävelin kämpille kaupan kautta pyörää taluttaen. Onneksi lumisade sentään alkoi väistyä. Edelleen navakka tuuli kuitenkin läpäisi kaikki vaatekerrokset ja tuntui todella hyiseltä, erityisesti Hirose-jokea ylittäessä.

Lumimyrskyn jäljiltä joka paikassa oli lunta sentti tai pari, kinoksissa useampi sentti. Ja lumen alla oli jäätynyt räntäkerros. Olosuhteet oli kovin kotoisat ja sitä muisti jälleen miksi inhoaa lunta niin kovin paljon. Sendaissa oikeastaan koko tammikuun ajan on lunta toisinaan satanut niin että maa on ollut kauttaaltaan valkoisena. Kuitenkin nuo lumet ovat aina sulaneet seuraavana päivänä teiltä lähes täysin. Tällä kertaa edes aurinkoinen perjantaipäivä ei onnistunut sulattamaan kaikkia lumia ja etenkään jäätä, onneksi sentään suurin osa lähti vaikkakin nurmikot ovat pysyneet lumisena tähän päivään asti.

Perjantaina en labralle viitsinyt lähteä, mutta ulkoiltua tuli sen verran että ensin tuli lähdettyä lähipostin automaatilta hakemaan käteistä ja illemmalla Mikko S:n, australialaisen Matt:in ja hänen tyttöystävän kanssa jälleen gyoza-illalliselle. Edes kaiken tämän ajan jälkeen ei ole tottunut lattialla istuskeluun vaan se tuntuu lähinnä tuskalliselta. Valitettavasti gyoza-ravintolan pöydät ovat molemmat tuollaista lattialla istuttavaa mallia. Myös baaritiskin tyylinen pöytä on, mutta neljällä hengellä keskustelu luonnistuu paremmin pöydän ääressä.

Muutoin viikonloppu kului lähinnä lepäillessä ja kielikurssien loppukokeisiin valmistautuessa. Mikä lienee syynä mutta jotenkin erityisesti kanjien opettelu tuntui erityisen hankalalta. Kirjoittaminen kyllä sujuu ja merkityksetkin tulee mieleen useimmiten, mutta useat lukutavat unhoittuu niin kovin herkästi. Kaikesta huolimatta ainakin koetin valmistautua tiistain Kanji-kokeeseen, ja jossain määrin myös torstain kielioppikokeeseen, ainakin nyt vielä jäljellä olevan oppitunnin läksyjen merkeissä.

Päivän havainto VI – Lisää lämpöä!

Ei niinkään päivän havainto, mutta menköön tuon otsikon alle.

Vuodenvaihteen jälkeen säätila Sendaissa on jäähtynyt niin että vaikka päivisin lämpötila on edelleen ollut poikkeuksetta plussan puolella, on öisin pakkasta ollut jopa muutaman asteen verran. Lunta on aina toisinaan satanut niin että on jäänyt maahan, mutta yleensä myös sulanut seuraavan päivän kuluessa. Jäähtynyt ilmanala on kuitenkin tuonut ilmi myös uuden asuntolan melko puutteellisen eristyksen.

Siinä mielessä eristys on hyvä, ettei minkäänlaista vedon tunnetta ole, mutta kun lattia, seinät ja erityisesti ikkuna hohkaa kylmää varsin paljon. Tuntuu ilmastoinnin käyttö kuin koettaisi lämmittää päällä olevaa jääkaappia hiustenkuivaajalla. Parempi tietenkin sekin kuin ei mitään, mutta kaikki pinnat tuntuvat edelleen kylmiltä ja silti sähkölasku on noussut huomattavasti. Edes helteiden ajan jäähdytys ei tullut niin kalliiksi.

Ongelma ei luonnollisestikaan ole vain tässä rakennuksessa. Täällä tilanne on hyvä koska edes tiiveys on riittävän hyvä, niin ettei vetoa ole. Toisin on tilanne esimerkiksi vanhassa asuntolassa. Mutta noin yleisemmin syy lienee että talvi tällä alueella noin keskimäärin on lyhyt, joten eristys ei ole kovin korkealla tärkeysasteella taloja rakennettaessa vaan talot rakennetaan kuten etelässä. Kaikki pohjoisemmasta tulleet kertovat kuinka esimerkiksi Aomorissa tai Hokkaidolla talot ovat selvästi lämpimämpiä sisältä.

Uudessa asuntolassa kaikki lämmitys tapahtuu ilmastointilaitteen avulla, mutta useimmissa vanhemmissa asunnoissa on kaasu- tai öljykäyttöisiä lämmittimiä. Maanjäristyksien vuoksi tietenkin ymmärtää miksi mitään lattialämmityksiä välttämättä kannata tehdä. Kaasu- ja öljysäiliötkin ovat melko pieniä ja jokaisella on oma.

Kaasun toimituksista ei ole havaintoa, mutta eri alueilla kiertelevät öljyrekat ovat varsin mielenkiintoinen ilmestys. Ensinnäkin kooltaan nuo autot ovat enintään suuren pakettiauton kokoisia ja jokaisella on oma tunnussävelmä jota soittelevat tauotta välillä kuuluttaen päivän hintaa 15 litralle polttoöljyä. Jos yhtään on hereillä, ei voi olla havaitsematta koska öljyrekka on lähistöllä. Sanjossa kiertelevä rekka on erityisen mieleenpainuva, sillä sen soittama musiikki on niin melankolinen että mieleen tulee lähinnä hautajaiset. Öljy on tietenkin vakava asia, mutta muilla alueilla kiertelevillä rekoilla on selvästi pirteämpiä kappaleita. Synkkyyttä tietenkin lisää viikosta toiseen nouseva öljyn hinta. Joka kerta kun olen tuon auton havainnut, on hinta noussut edelliskerrasta.

Mitä kaasulämmittimiin tulee, niin kuuleman mukaan ovat kovin epäluotettavia. Olen kuullut useista tapauksista että kaasulämmitin on lakannut toimimasta yön aikana ja aamulla on saanut herätä kylmän tunteeseen, eikä lämmitintä ole saanut uudelleen toimimaan ilman että kaasuyhtiön huoltomies on käynyt sitä tapaamassa. Muutenkin ainakin itsellä olisi vähintään huolestunut asenne kaasulämmitykseen maanjäristyksiin alttiissa ympäristössä.

Omalla kämpällä on siis kaikki lämmitys sähkökäyttöisen ilmastointilaitteen (ilmalämpöpumpun) varassa. Ongelma tietysti on että jos sähkön jakelu katkeaa, tulee kovin kylmä. Onneksi näin ei ole tapahtunut pakkasten aikana, mutta aiemmin viime syksynä oli ennalta ilmoitettu muutaman tunnin sähkökatko ja jo sen aikana tuli havaittua että jos sähköt on pitkään poikki, niin kyllä siinä kylmä tulee.

Ehkä tässä on myös yksi syy miksi japanilaiset opiskelijat viihtyvät niin hyvin labralla, nimittäin siellä ei ole lainkaan kylmä, päinvastoin lämpö on varsin sopiva eikä kylmä hohkaa mistään suunnasta. Samahan se on missä sitä tietokonettaan näppäilee ja labralla asumalla säästää sähkölaskussaan.

Myös luokkahuoneissa on jopa olemassa jonkinlaiset lämpöpatterit ilmastoinnin lisäksi, kuitenkin niiden käyttö lienee säännösteltyä kun viime keväältä muistaa kuinka aina lämpimänä kevätpäivänä sisään astuessa tuntui kuin olisi kylmävarastoon mennyt. Nyt talviaikaan olo on pääosin ollut sopiva, jos vaan kukaan ei saa päähänsä laittaa ilmastointia pois päältä.

Ehkä tämä riittää asiasta tällä erää, koetan jossain vaiheessa saada talteen tuon öljyrekan soittaman sävelmän, eiköhän rekka tässä lähipäivinä pyöri alueella ahkerasti, ainakin jos sääennusteet yhtään toteutuvat.

Esitelmä tiedossa

Tammikuun käsittely jatkuu lähiaikoina, mutta tähän väliin pikainen maininta että loppuvuoden kuvaus ennen uuttavuotta on nyt näkyvissä kuvineen.

Se mihin otsikko viittaa on se että kun kyselin loppuaikani aikataulusta keksivät että voisin pitää esitelmän, kun tutorini kysyi haluanko pitää sen labran seminaarissa, niin sanoin että samapa tuo, niinpä minut laitettiin lukuvuoden viimeiseen seminaariin helmikuun lopussa pitämään esitys, kuulemma voin tehdä sen myös englanniksi. Onneksi projekti on sellaisessa kunnossa että kyllä esitykseen sisältöä saa, nyt pitää vaan tuottaa lisää musiikkinäytteitä ja tutkia niitä.

Muuttoaikataulukin tuli vahvistettua, kun sitä kyselivät asuntolan toimesta, merkkasin itselleni viimeiset mahdolliset ajankohdat, eli asunnon esitarkastus 25.2. ja muutto 15.3. Lentolipun hankinta on edelleen työn alla, mutta 15. - 28.3. olisi tarkoitus hieman reissata vihdoin. Jos vaikka nyt saisi aikaan kun kämppä menee alta.

Vuosi vaihtuu

Tehdäänpä pieni poikkeus tähän väliin ja kirjoitetaan jotain heti tuoreeltaan. Myös edeltävä teksti tulee ja tulee ilmestymään näennäisesti ennen tätä...

Lisäksi mainittakoon että tekstissä saattaa olla useita henkilöiden nimiä joita en ole aiemmin esitellyt, ne on kirjoitettu lähinnä oman muistin tueksi joten sopii sivuuttaa, toivottavasti ei luettavuus kärsi liikaa.

- - -

Uudenvuoden suunnitelmat oli avoimena hyvin pitkälle. Paria viikkoa ennen vuodenvaihdetta Kakinuma kyseli onko suunnitelmia ja ehdotti että jonkinlaiset kekkerit voisi olla paikallaan, mutta lähtikin kotipuoleen viettämään uutta vuotta sunnuntaina. Kuitenkin kävi ilmi että Yuulla oli suunnitelmia juhliksi ja oli ottanut minutkin mukaan laskuihin, kuitenkaan ei ollut minulle asiasta maininnut ennen kuin kysyin että onko mitään erityisiä suunnitelmia.

Uudenvuodenaattona sääennusteet kävivät toteen ja jo aamusta alkoi sataa lunta. Päiväsaikaan lumi ei jäänyt oikeastaan minnekään mutta lumisateen aina vaan jatkuessa myös maahan alkoi kertyä jonkinlaista räntäkerrosta. Niinpä kulku kaupunkiin pyörällä ei vaikuttanut erityisen hyvältä idealta. Yuun aikoi mennä bussilla, joten päätin tehdä samoin.

Jo matkalla bussipysäkille oli havaittavissa että maahan kertynyt räntäsohjo alkoi paikoin jäätyä tehden kelin paikoin erittäin liukkaaksi. Busseja onneksi kulki myös uuden vuoden aattona ja vaikka aikataulusta ei ennakkoon ollut mitään tietoa, ei seuraavaa tarvinnut kauaakaan odottaa. Kaupunkiin päin ei ollutkaan tullut mentyä sitten ensimmäisten päivien ja mahtoiko olla pimeys vai mikä, mutta bussin pujottelu kapeilla kaduilla tuntui erityisen hurjalta. Näytti että bussi yksinään hädin tuskin mahtui kadulle, ja silti siinä oli liikennettä molempiin suuntiin.

Kaupungilla väkeä oli liikkeellä jonkin verran, mutta ei nyt mitenkään ruuhkaksi asti. Enimmäkseen pariskuntia tai perheitä. Jozenzi-dorin valot tuntuivat edelleen houkuttelevan eniten väkeä, olivathan ne päällä viimeistä iltaa. Yuulla oli sovittu tapaaminen Atsukon ja Even kanssa ennen kuin muun porukan piti saapua normaaliin kohtauspaikkaan Disney-storen edessä, joten menimme tapaamaan heitä Namco Landin purikura-kopeille, minkä jälkeen tietysti myös 'ufo catcher' laitteesiin piti upottaa jokunen 100 jenin kolikko.

Sovittuun aikaan menimme Disney Storelle odottelemaan muuta porukkaa ja siitä sitten eteenpäin ensimmäiseen nomihoudai-kuppilaan jonne vielä muutama henkilö ilmaantui myöhässä. Juuri tuossa kuppilassa ei ollut tullut aiemmin käytyä. Porukalle oli varattu oma nurkka jonka kaksi pöytää siirrettiin yhteen ettei turhaa kahtiajakoa syntyisi. Porukka oli enimmäkseen ennalta enemmän tai vähemmän tuttua, joskin muutama uusikin tuttavuus tuli tavattua. Enimmäkseen tuli keskusteltua Nikitan, Main ja Mikon kanssa.

Tarjoiluista enkä erikoisin oli 'chikin shashimi' eli raakaa kanaa siivuina. Siinä meinasi jo tulla mieleen että pitäisikö tähän vetää raja, niin syvällä on vaisto ettei kanaa tulisi syödä raakana, mutta päätin kuitenkin maistaa myös sitä. Mikolla oli mukana myös apteekin salmiakkia joka oli useimmille varsin erikoinen makeinen, jotkut pitivät, toiset inhosivat syvästi.

Jatkoille mentiin lähellä olleeseen toiseen paikkaan jossa saimme oman huoneen jossa oli suuri pöytä ja istuttiin tatamilla, onneksi pöydän alla oli kuitenkin syvennys joten sai istua aivan tavalliseen tapaan eikä puuduttavasti jalkojen päällä. Myös itse vuoden vaihtuminen tapahtui tuolla ja ilmeisesti japanilaisen tavan vastaisesti onnitteluja huudettiin suureen ääneen ja käytiin myös toivottamassa hyvää uutta vuotta niin henkilökunnalle kuin muillekin asiakkaille.

Kun oltiin ehditty pari tuntia uuden vuoden puolelle, lähdimme junalla kohti Hon-Shiogamassa sijaitsevaa temppeliä jonne kulkevalla junalla oli erityisiä vuoroja juuri tuota varten. Lähtöasemalla olimme vaunun ainoat matkustajat, mutta muutaman pysäkin jälkeen oli juna lähes täysi ja asemalta temppelille kulki tasainen ihmisvirta kumpaankin suuntaan.

Ensimmäinen havainto oli että vaikka aiemmin luulin uudenvuodenpäivän olevan ainoa päivä jolloin myös konbinit olisivat kiinni, näin ei kuitenkaan ollut vaan olivat auki tavalliseen tapaan. Temppeli sijaitsi mäen päällä, mutta jo mäen juurella oli suuri määrä kojuja joissa enimmäkseen myytiin erilaisia ruokia, mutta jossain määrin myös leluja ja jopa pelejä ja pelikonsoleita.

Mäelle kiivettiin pitkää portaikkoa pitkin ja väkeä oli menossa ylös ja alas portaiden täydeltä. Varsinaisen temppelialueen sisäänkäynnin luona oli kaivo josta ammennetulla vedellä oli tarkoitus huuhdella kädet ja myös suu. Itse temppelille noustiin vielä yksi portaikko, mutta sinne oli menijöitä niin paljon että paikalla oli myös poliisi opastamassa kulkijoita ja jakamassa ryhmiin ettei ylhäällä olisi liian täyttä. Se mitä kaikki tulivat temppelille tekemään oli toimitus jossa ensin heitettiin itse valitus arvoinen kolikko niille varattuun kaukaloon ja sen jälkeen hiljaa itsekseen rukoiltiin hetken verran ja lähdettiin pois.

Temppelin edustalla myytiin myös erilaisia asiaankuuluvia esineitä (jos tietäisin mitä ne kaikki olivat, kertoisin sen myös) ja käärittyjä lappusia joissa oli ikään kuin horoskooppi seuraavalle vuodelle. Itsekin ostin sellaisen, mutta se on pääosin vielä tulkitsematta. Tuon ennustuksen olisi myös saanut sitoa niille varattuun oksaan, mikä lienee edistävän sen toteutumista, mutta otin omani mukaan jotta siihen saa tutustua rauhassa.

Kun temppelikäynti oli suoritettu pistäydyimme vielä kojuilla ostamassa joitakin uuteenvuoteen kuuluvia herkkuja (eräänlaisia paksuja lättyjä joita sai erilaisilla täytteillä, nimeä en painanut mieleen) ja lämmintä sakeaa sakea (juurikin niin, sakea joka ei ole kirkasta vaan siinä on valkoista sakkaa), minkä jälkeen palasimme asemalle ja kohti Sendaita. Puoli neljältä lähtenyt juna oli vieläkin täydempi kuin se jolla tulimme ja viimeistä pysäkinväliä lukuun ottamatta sen sai siten roikkua kahvoista kiinni pitäen.

Sendain asemalla porukka enimmäkseen hajaantui kuka minnekin niin että ainoastaan minä, Yuu ja Nikita olimme menossa takaisinpäin samalla taksilla. Aamun ensimmäistä bussia tai junaa olisi saanut odottaa vielä reilusti yli tunnin. Jopa uudenvuoden yönä takseja riitti jonoksi asti Aseman edessä. Lukumäärä oli vain murto-osa normaalista, mutta oli vapaita takseja varmaan kymmenkunta.

Nikita ei asu House Sanjossa tai edes vanhalla kaikanilla, mutta kuulemma kävelymatka siitä ei ollut turhan pitkä. Moneen kertaan Yuun kanssa koetimme varmistaa että sopiko tuo järjestely, mutta Nikita vaikutti kovin vaatimattomalta (sinänsä yllättävä piirre amerikkalaiselle) joten ei siinä turha inttäminen auttanut.

Aamuyöllä oikeastaan kaikki tienpinnat olivat jäätyneen loskan peitossa, mutta onneksi se oli liukas vain paikoin. Mikä lie virtaus yhtäkkiä käänsi sään niin kovin talviseksi jatkui myös uudenvuodenpäivänä eikä tuo lumi sulanut pois. Määrällisesti sitä lienee vähemmän kuin marraskuun sateissa, mutta tuntuu sitkeämmin jääneen maahan. Ainakin niin kauan kuin kylmää ilmavirtausta jatkuu. Osittain myös tuosta syystä ei uudenvuodenpäivänä tullut juuri minnekään lähdettyä.

Näissä merkeissä vuosi Heisei 19. vaihtui vuoteen 20.

Uusivuosi