Huomenna on edessä lähtö Tokioon pitkästä aikaa tapaamaan muita perheenjäseniä. Tuosta enemmän sitten kun sitten jälkikäteen niin kuin tapana on. Koitan kuitenkin ennen reissua summata sitä edeltävät tapahtumat ettei käsiteltävä ajanjakso käy liian pitkäksi. Sikäli pääsee helpolla ettei sitten 100-vuotisjuhlaviikonlopun jälkeen ole niin mahdottoman paljon erikoisempaa sattunut.
Kuitenkin tiistaina 28.8. tutorini soitti labralta. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin että joko sinne kaivataan takaisin. Onneksi tämä ei kuitenkaan ollut tilanne vaan hän tiedusteli että olinko lukenut sähköpostejani hetkeen, koska kuitenkin arveli etten ollut (ja oikeassa oli) niin ajatteli soittaa ja kysyä että lähdenkö labran porukan mukana torstai-iltana iltaa viettämään. Lupauduin tietysti lähtemään, vaikkakin tapauksen syy jäi hämärän peittoon, jopa sähköpostien lukemisen jälkeen.
Torstaina 30.8. sitten poljin sovittuun tapaamispaikkaan keskustassa. Paikalla ei ollut aivan koko labran porukka, mutta molemmat apulaisproffat olivat lähteneet mukaan. Jälleen löytyi paikka jossa en ollut aiemmin ollut. Ruokatarjoilut olivat varsin monipuoliset aina sashimista (raakaa kalaa noin pelkistettynä) ranskanperunoihin ja makkaraan. Aika kului varsin mukavasti keskustellessa (parhaani koitin ainakin). Erityisen rauhassa sai olla kun kännykän akku loppui kesken kun olin kirjoittamassa viestiä Cecilialle (jonka tapasin edellisenä viikonloppuna).
Ajan loputtua osa porukasta lähti kotiin, mutta jälleen lähes sama porukka kuin edellisissä labran illanvietossa lähti jatkamaan, sillä erolla että nyt myös Moto-sensei (nuorempi apulaisprofessori Motoyuki Suzuki) lähti mukaan. Ei siinä porukalla kauaa tarvinnut seisoskella kun oli sisäänheittäjät jo mainostamassa eri paikkoja. Kuitenkin päädyimme lähtemään uuteen kuppilaan avajaistarjouksen perässä.
Paikka olikin varsin erilainen, mm. kaikki pöydät olivat kokonaisen puunrungon siivuja (tai ainakin sen näköisiä). Väkeäkin oli saatu houkuteltua paikalle reilusti. Ruuat koostuivat tuolla kertaa kunkin omista tilauksista, joskin niitä sitten porukalla syötiin. Juomatkin olivat sitä tukevampaa sorttia.
Illan päätteeksi pyöräilin takaisin kämpille. Seuraava viikonloppu kuluikin todella rauhallisissa merkeissä. Lieneekö ollut jo liialtikin tekemistä vai onko syynä liikkeellepanevien voimien (tai henkilöiden) poistuminen, sen aika näyttää. Myös syyskuun ensimmäinen viikko kului varsin hiljaisissa merkeissä. Kaikilla lienee omat tekemisensä, niin ei sitä yksikseen viitsi useinkaan kummempia aloitella.
Sää muuttui välillä varsin sateiseksi ja päivälämpötilatkin jäivät 20 ja 25 asteen välille. Keskiviikkona (5.9.) lähdin kuitenkin kaikesta huolimatta liikkeelle pyörän kanssa mm. hoitamaan asioita ja syömään Kawauchille, labralle en kuitenkaan viitsinyt kiipiä. Kaupungilla tuli pyörittyä pitkästä aikaa vähän enemmänkin vaikka mitään en ostanutkaan. Onnistui kulkemaan melko hyvin sadekuurojen välillä ilman että kovin pahasti olisi kastunut, mutta ruokaostosten jälkeen sade näytti jo niin jatkuvan luonteiselta ettei auttanut kuin kiskoa sadetakki niskaan.
Perjantaina Sendainkin yli pyyhkäisi jälleen taifuuni, vaikka myrsky olikin tehnyt tuhojaan etelässä, oli se pitkin saarta kulkiessaan heikennyt niin ettei Sendaihin lopulta tullut kuin hieman keskimääräistä voimakkaampia tuulia ja ajoittain voimakasta sadetta. Myrsky katkoi joitakin oksia, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Taifuunista huolimatta lähdin ostamaan lippuja Tokioon yliopiston matkatoimistosta jotta sain ne ajoissa ja varmistin (toivottua pienemmäksi osoittautuneen) opiskelija-alennuksen. Kunnollisella sadevarustelulla ei pyöräily ollut mikään haaste.
Vaikka sää tyyntyi jo perjantai-iltaan mennessä, ei perjantaina tai lauantainakaan tullut minnekään lähdettyä. Sunnuntaina päätin kuitenkin jälleen lähteä keskustaan mm. koska siellä oli meneillään jazz-tapahtuma. Vaikka sää oli lähteissä poutainen, illan mittaan alkoi todella kevyt tihkusade, joka ei kuitenkaan menoa haitannut ja väkeäkin oli liikkeellä melko paljon. Pääsimmepä Mikon kanssa antamaan haastattelun eräälle toimittajalle. Siitä minne tuo haastattelu meni ei jäänyt mieleen, jos hän sitä edes sanoi.
- - -
Siinäpä päällimmäisiä. Huomenna on siis edessä matka Tokioon, josta muut perheenjäsenet toivottavasti löytyvät, sillä kenelläkään heistä ei ole Japanissa toimivaa puhelinta, joten tilanne on sama kuin itsellä kun saavuin tänne. Paikka on kuitenkin pyritty sopimaan ja toisin kuin Suomessa myös kolikoilla ja puhelinkorteilla toimivia puhelimia on edelleen varsin yleisesti saatavilla. Palataan blogin ääreen kun taas ehditään.
1 kommentti:
Rivien välistä olin lukevinani, että J ja M ovat tulossa sinne. Iloista jälleennäkemistä teille kaikille ja antoisia ja turvallisia retkiä Japanissa.
Lähetä kommentti