Syksy koittaa

Meri kävi tänään poikaystävänsä Jaakon kanssa palauttamassa lainassa olleen Janin tänne jättämän polkupyörän, koska lähtevät huomenna Sendaista ensin reissaamaan pitkin japania ja sitten palaavat suomeen junalla Pekingistä Helsinkiin. Ehdottomasti seikkailumatkailijan ykkösvalinta paluureitiksi. Samalla myös viimeisetkin juhannusjuhlilla tavatuista suomalaisista ovat lähteneet Sendaista.

Uudet opiskelijat Oulusta lienevät jo saapuneet, mutta heitä emme ole tavanneet eivätkä ainakaan he ole koittaneet ottaa yhteyttä millään tavoin. Kai heidät tässä jossain vaiheessa tulee nähtyä, sillä heille olisi tarjota ainakin ilmaiset polkupyörät (ja muitakin perintökalleuksia Matiaksen kokoelmista).

Huomenna syyslukukausi alkaa noin virallisesti, joten lienee taas aika koettaa palautua lomatunnelmista ja koettaa taas palautua arkirytmiin. Itse kielikurssit eivät vielä ensi viikolla ala, mutta muuten on taas aika saada opiskelurytmistä kiinni ja palautella mieleen mitä sitä tulikaan kevään aikana opittua.

Labrallekin voisi jälleen tehdä retkiä hieman useamminkin, vaikkakin oman projektini seuraava vaihe on sen luontoinen että tekeminen onnistuu parhaiten omalla koneella, koskan labran koneille ei itse saa ohjelmia asennella eikä siellä ole tarvittavia systeemejä valmiina. Tietenkin voi myös kysellä miten hommassa kannattaisi edetä, mutta melko avoimesti määritellyn projektin seuraava vaihe vaikuttaisi melko selvältä.

Mitä muihin kuin kielikursseihin tulee, niiden tilanne on oikeastaan yhtä hankala kuin keväällä. Tietoa on kovin nihkeästi saatavilla ja oman alan kursseja siinä mielessä hankala ottaa koska labran aihepiiri on jotain aivan muuta niin en osaa arvioida miten sitä voisi ottaa kursseja jostain aivan muualta ja lisäksi kurssien suorittaminen olisi varsin haasteellista. Parempi ettei yritä saada kaikkea vaan tyytyä selviytymään edes jostain.

Sää alkaa jo oikeasti tuntua syksyiseltä kun meinaa ainakin illalla tulla pelkkä t-paita päällä kylmä, kai se on uskottava että kuumuus loppuu joskus.

Palataan taas asiaan myöhemmin.

(TJ:5kk28pv)

Kesäloman loppua

Päättyvä viikko oli kesälomakauden viimeinen ja ensi viikolla alkaa syyslukukausi virallisesti. Jo tällä viikolla kävin selvittelemässä kurssien tilannetta ja labrallakin tuli käytyä. Maanantaina on orientaatiotilaisuus kielikursseista ja samalla tasokoe uusille vaihto-opiskelijoille ja niille jotka haluavat korottaa omaa tasoaan. Itselle riittää että käyn hakemassa todistuksen kevään kurssien tuloksista joiden tulosten turvin voin jatkaa seuraavan tason kielikursseille.

Jo tällä viikolla näytti yliopistolla olevan jo enemmän väkeä liikkeellä, mutta osittain siihen oli syynä siellä ollut jokin mittaustekniikan kansainvälinen konferenssi. Kuitenkin myös erinäiset kerhot ovat jatkaneet toimintaansa, minkä vuoksi myös opiskelijoita oli liikkeellä.

Uusia ulkomaisia opiskelijoita on myös saapunut lähteneiden tilalle, joskaan heidän kanssaan ei ole juurikaan tullut oltua tekemisissä muuten uin mitä nyt nähnyt heidän saapuvan. Reilun viikon päästä on kuitenkin jälleen asuntolan tervetulojuhla, jossa viimeistään heitä sitten näkee enemmän.

Säätilakin alkaa hiljalleen tuntua hieman syksyisemmältä. Tosin alkuviikosta lämpötilat vielä nousivat lähemmäs 30 astetta, mutta loppuviikosta on jo jääty vain hieman yli 20 asteeseen päivällä, yöllä jopa alle 15. Mitenkään erityisen syksyiseltä ei muuten ole vielä näyttänyt sillä maisema on edelleen varsin kesäisen näköinen.

Viikonloppua on vaihteeksi tullut vietettyä varsin rauhallisissa merkeissä ilman sen kummempaa tekemistä. Nautittakoon nyt niin kauan kun ei ole pakko mitään tehdä. Kielikurssit kuitenkin tuovat tekemistä tullessaan ja labraprojektiakin lienee jälleen syytä alkaa miettiä hieman enemmän. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa että keväältä tuttu kaava viikonlopun viettoon on näin syksyn myötä jäämässä, ehkä ihan hyvä niin, kun vaan keksisi tilalle jotain muuta.

Siinäpä sitä tällä erää, kirjoitellaan lisää kun keksitään jotain kirjoitettavaa.

Päivän havainto IV

Hämähäkeistä parvekkeella ja muistakin ötököistä...



Kuvassa on siis toinen parvekkeellemme asettuneista hämähäkeistä. Jos olisi ollut heittää tulitikkuaski mukaan kuvaan, olisi otuksen etu- ja takajalkojen kärkiväli ollut pidempi. Tarkkaa havaintoa siitä koska hämähäkit parvekkeelle asettui ei ole, mutta melkoiset verkkorakennelmat ne sinne ehtivät rakennella.

Ilmeisesti tuollaiset hämähäkit ovat alueelle tyypillisiä sillä myös pyöräkatoksissa niitä näkee aina toisinaan. Parvekkeen hämähäkeille kuitenkin koitti häätö kun eilen satuin olemaan keittiössä kun tarkastuspartio saapui. Toinen luki mittareita ja toinen testasi että yhteisten tilojen laitteet toimivat. Heille siinä sitten mainitsin parvekkeen hämähäkeistä, niin iltaan mennessä olivat hämähäkit ja verkot poissa.

Mitä muihin ötököihin tulee, on kesän myötä kaikenlaisia näkynyt, mutta edelleenkin aktiivisesti kimppuun käyvän sorttisia on ollut kovin vähän, hyttysiä ei oikeastaan ollenkaan. Kuitenkin kevään hiljaiset yöt muuttuivat kerta heitolla kun puissa asustavat ötökät alkoivat pitää omaa konserttiaan. Aikaisemmin luulin että osa äänistä olisi peräisin linnuista, mutta kun Tokiossa kävimme luonnontieteellisessä museossa kävi ilmi että oikeastaan kaikki äänet on peräisin erilaisista ötököistä.

Nuo ötökät kuitenkin pysyttelivät visusti puiden suojassa, oikeastaan ainoa havainto niiden olemassaolosta on juuri niiden pitämä melko voimakas ääni. Siitä on muodostunut normaali taustaääni jonka havaitsee erityisen hyvin yöllä kun muuten on hiljaista, vaikka sama ääni on kuultavissa myös päivisin.

Myös erilaisia hämähäkkejä näkee melko paljon, tai oikeastaan enemmänkin niiden verkkorakennelmia mitä erikoisimmilla paikoilla. Kuitenkin nuo parvekkeellamme asustaneet hämähäkit olivat suurimmat mitä tähän mennessä olen nähnyt.

Sendai Short Film Festival

Lauantaina Mikko kysyi olisiko innostusta lähteä katsomaan lyhytelokuvia, ja kyllä sitä aina mielenkiintoinen tekeminen kelpaa lupasin lähteä. Sendaissa oli lyhytelokuvafestivaalit 21. - 24.9. (myös maanantai oli kansallinen lomapäivä). Paikkana oli Sendai Mediateque, jossa on monenlaisia näyttelytiloja sekä kirjasto. Paikasta olin kuullut ennenkin, mutta aiemmin ollut tullut käytyä.

Sunnuntaina näytöksessä jonne menimme esitettiin kolme noin puolen tunnin mittaista kauhuelokuvaa jotka kaikki tapahtuivat koulussa. Vaikka elokuvat eivät sinänsä liittyneet toisiinsa, oli kaikki melko pitkälle saman idean versiointeja (jokin aavemainen vainoaa koululaisia). Vaikka kauhu ei olekaan oma suosikkityylilaji, oli elokuvat melko mielenkiintoisia ja näyttelijätkin olivat amatöörejä eikä ainakaan mistään efekteillä kikkailusta ollut kyse. Elokuvien jälkeen niiden ohjaaja tuli kertomaan elokuviensa taustoista lyhyesti.

Kun elokuvat oli katseltu lähdimme käymään Yodobashilla. Väkeä oli liikkeellä keskustassa paljon, sillä sää oli hyvä (enää ei edes liian kuuma) ja vielä seuraavakin päivä lomapäivä. Erityisesti Sendain asemalla ja sen ympäristössä kävi kuhina vielä keskimääräistä enemmän. Itse löysin Yodobashilta etsimäni iPod tarvikkeet melko ripeästi minkä jälkeen lähdin takaisin kämpille, kuitenkin matkalla poikkesin syömään currya, koska tuntui etten viitsisi enää ryhtyä kokkailemaan.

Illalla asensin vielä pyörääni Suomen kautta kuljetetut (Taiwanissa valmistetut) heijastimet sekä näkyvillen (vilkkuva led-valo pyörän taakse. Nyt pitäisi ainakin pyörän näkyvyys autoilijoille olla kunnossa. Siinä asennustöitä tehdessä kantautui jostain suht kovaäänistä musiikkia ja jopa aivan letkajenkalta kuulostava kappale, en kuitenkaan lähtenyt selvittämään mistä oli kyse. Myöhemmin illalla vielä keskustelin Sisin ja Cecilian kanssa netin välityksellä (kätevää vaikka kaikki asummekin samassa talossa).

Maanantain suunnitelmissa oli vielä lisää lyhytelokuvia, tällä kertaa animaatioita. Mikon ja minun seuraan liittyi myös Kakinuma ja hänen kaveri joiden kanssa oli sovittu tapaaminen Mediatequen luona. Eri mittaisia animaatioita oli kaikekseen kuusi ja melko kirjavia teemoiltaan ja audiovisuaalinen anti oli tiivistettynä häkellyttävä. Ei oikein ole elokuvakriitikon vikaa, joten elokuvia en sen tarkemmin lähde analysoimaan, mutta oli varsinainen elämys sinänsä ja pääosin olivat sellaisia että parhaimmillaan juuri elokuvateatterissa katsottuna. Elokuvien esittelyt japaniksi (jos jotakuta kiinnostaa, myös pienet kuvat)

Elokuvien jälkeen lähdimme illalliselle Kakinuman kanssa, pyörät jätettiin hieman kauemmaksi ja kävelimme Kokubunchon läpi. Mahtoi olla hiljainen ilta kun jo 3 hengen porukka herätti baarien sisäänheittäjien mielenkiinnon. Menimme syömään varsin mukavaan ravintolaan keskustan toiselle puolelle. Tarjolla oli erilaisia kala ja kanaruokia myös valmiina aterioina. Edullisesta hinnasta huolimatta ruoka oli hyvää ja annoskokokin riittävä.

Syötyämme palasimmekin sitten pyörien ääreen ja takaisin kämpille. Matkalla kohtasimme myös Sergein, joka kevätluukaudella kävi osittain samoilla kielikursseilla. Illalla jälleen naapuruston lapset juoksentelivat pitkin pihaa ilotulitteiden kanssa, ei nyt sinänsä mahdottoman vaaralliselta näyttänyt, mutta huvittaa vaan kun meille on jo useampaan otteeseen jaettu huomautuslappuja melusta myöhään ja ilotulitteista.

Siinäpä sitä tällä kertaa, jatketaan taas.

Palautumisviikko

Reissun jälkeen maanantaina ei tullut juurikaan erikoisempia tehtyä, mitä nyt pyykkäiltyä vaatteita ja muita arkisia askareita. Sää jatkui sateisena oikeastaan koko päivän ja välillä satoi oikein kunnolla. Sääkarttojen mukaan heikentyneet taifuunin rippeet olivat tulossa kohti, mutta laantui ennen kuin pääsi edes oikein lähelle.

Tiistaina menin labralle, koska olin luvannut mennä allekirjoittamaan raportteja tutorilleni, tälläkään kertaa en hirvittävästi kiinnittänyt huomiota sisältöön silla eipä se minulta ole pois mitä siihen on säveltänyt kuukaudesta jolloin en edes labralla juuri käynyt. Koko raportoinnin syy on että tutoreille yliopisto maksaa jonkinlaisen palkan, joten pitää näyttää että jotain on sen eteen tehnyt. Muuten kyllä juttelimme tutorini kanssa Tokion reissusta ja muusta. Kun kerran tuli Aobayamalle mentyä, kävin myös syömässä yliopiston ruokalassa ja muutenkin jäin joksikin aikaa labralle tutkailemaan tilannetta. Väkeä ei edelleenkään ollut paikalla paljon, mutta ne jotka olivat näyttivät olevan työn touhussa.

Tiistaina sää oli miellyttävän lämpöinen ja pilvinen, mutta keskiviikosta alkaen tekivät helteet vielä paluun myös Sendaihin ja lämpötilat kipusivat jälleen yli 30 asteen. Niinpä hieman kohonnut aktiivisuuden taso laski jälleen eikä sitä ihmeempiä tullut tehtyä kun ulkona hiki tuli pelkästä ajatuksesta liikkua. Muutenkin meno vaikutti kovin hiljaiselta solussa.

Keskiviikosta lauantaihin ei juurikaan mitään mainitsemisen arvoista tullut tehtyä. Viikonloppu oli jälleen kolmipäiväinen, vaikka se ei tässä vaiheessa omaan touhuun juuri vaikutakaan. Syksylle tuntuu vapaapäiviä kertyvän muutoinkin melko tiheästi. 17.9. oli Keirou no hi (ikääntyneiden kunnioittamispäivä) ja 24.9. Shuubun no hi (Syyspäivän tasauksen päivä, lomapäivänä aina maanantai)

Viikko turistina, osa 3.

Lauantaina aamupalaksi nautittiin raamenia (nuudeleita) matkalla asemalle josta lähdimme kohti Matsushimaa. Itselle visiitti oli jo kolmas, mutta paikka on sen verran hieno että kyllä sitä kestää useamminkin katsella. Tälläkin kertaa pois jäätiin jo ennen Matsushimaa ja perille näköalaristeilyllä, vaikka edellisestä reissusta oli jo kuukausi, oli sää tälläkin kertaa helteinen ja aurinkoinen, niin matkan varrella kin perilläkin.

Laivan reitti oli hieman eri kuin viimeksi ja tällä kertaa englanninkielinen selostus jaettiin kartan kera ihan paperilla. Aluksi näytti että olisimme olleet risteilyllä lähes tulkoon omalla porukalla, mutta juuri ennen lähtöaikaa väkeä ilmaantui paikalle niin ettei tyhjää tilaa turhan paljon jäänyt.

Perillä Matsushimassa tuli vihdoin käytyä katsomassa pienellä saarella olevaa temppeliä joka edellisillä käynneillä ohitettiin suuren tungoksen vuoksi. Ei siellä yksikseen nytkään tarvinnut olla, mutta tulipa sekin nähtyä. Jäätelöä myyvät kioskit ja juoma-automaatit tulivat jälleen tarpeeseen lämpimässä iltapäivässä. Fukuura-jimaa tuli taas kierreltyä, ja iikkeellä oli melko paljon muitakin turisteja, jopa muutamia ei-japanilaisia. Japanilaiset oli varmaankin saanut liikkeelle kolmen päivän viikonloppu.

Kun maisemia oli katseltu ja jälleen kävelty hyvän matkaa menimme illalliselle sahshimi ravintolaan joka ainakin joillekin seurueen jäsenille oli ennakkoon ehkä jonkinsorttinen koettelemus, mutta ilman suurempia vastalauseita kuitenkin menimme ravintolaan ja ainakin ruoka tuli syötyä. Ja kyllä japanilaisesta ruokakulttuurista jää paljon kokematta kalaa karttamalla, vaikka sekin kyllä niin halutessa onnistuu.

Illallisen jälkeen kävelimme asemalle odottelemaan junaa takaisin Sendaihin, menijöitä oli paljon muitakin, niinpä saimme seisoa lähestulkoon koko junamatkan. Perille päästyämme palasimme hotellille lepäilemään hetkeksi. Illemmalla lähdimme kuitenkin vielä Jaakon kanssa kiertelemään keskustaan ja Kokubunchon alueelle. Joskaan nomihodai ei innostanut, mutta länsimaalaistyylisessä baarissa kävimme oluella.

Sunnuntai aloitettiin aamiaisella kahvilassa minkä jälkeen tutustuttiin vihdoin lähemmin Sendain kauppoihin. Daiei-tavaratalo kierrettiin lähes tulkoon kerros kerrokselta, mutta parhaiten tuliaisia ja muita viemisiä Suomeen tuntui löytyvän sadan jenin kaupasta, mikä tietenkin oli myös budjettiystävällinen ratkaisu.

Kun ostokset oli viety hotellille lähdimme vielä kertaalleen käymään kämpälläni, tällä kertaa junalla. Tuolla kertaa Mikkokin ennätti lyöttäytyä mukaan kahville ja Yuukin kävi näyttäytymässä. Myös takaisinpäin palattiin junalla ja asemalta käytiin myös varaamassa paluumatkan junaliput. Maanantain shinkansenit olivatkin yllättävän täynnä lomalta palaajia siellä paikkoja oli vain aamupäivän juniin. hotellilla alkoi matkatavaroiden uudelleenjärjestely, jotta viemiset saatiin kätevästi kulkemaan, sekä korttien kirjoittelu. Koska minulle ei tuossa ollut paljoakaan puuhaa lähdin Mikon ja Yuun kanssa istumaan iltaa, Jaakkoakin pyydettiin mukaan, mutta ei tuolloinkaan innostunut lähtemään.

Maanantaina aamulla käytiin hotellin aamiaisella, joka sekin oli varsin monipuolinen, niin japanilaisia kuin länsimaisia aamiaistarpeita. Säätila oli muuttnut aavistuksen sateiseen suuntaan, mutta tihku oli niin kevyttä ettei se haitannut kävelyä asemalle. Aseman alakerran leipomosta vielä hankittiin matkaeväitä, mutta sitten olikin aika jälleen lähteä eri suuntiin. Itse lähdin junalla kämpille ja muu perhe shinkansenilla Tokion kautta Nagoyaan, mistä seuraavana päivänä Helsinkiin.

Siihen loppuukin oma osuuteni tarinasta. Matkat sujuivat kuuleman mukaan hyvin ja peillä olivatkin jo tiistina iltapäivällä Suomen aikaa. Loppuun vielä muutama kuva:

Sendai 9/07

Viikko turistina, osa 2.

Ja jatkuu...

- - -

Torstai (13.9.) kului melko pitkälti Uenossa jonne lähdimme heti aamupalan jälkeen. Aluksi kiertelimme laajalla puistoalueella. Alueella sijaitsi niin "venelampi" joka oli niin kasvanut vesikasveja ettei sinne venettä olisi sopinut sekaan, useita museoita ja teattereita sekä eläintarha. Puistossa myös hyvin havainnollistui miksei Japanissa keskustassa näe juurikaan penkkejä, nimittä puiston penkit oli lähes kaikki varattuja ja niillä nukkui väkeä jotka näyttivät leiriytyneen penkkien ääreen. Tämän lisäksi puistossa oli monenlaisia esiintyjiä, niin taikureita ja soittajia kuin marionetti nukketeatteria.

Eläintarha jäi käymättä, mutta suurin osa päivää kului suuressa luonnontieteellisessä museossa jonka laajat näyttelyt oli koottu rahaa säästelemättä. Museossa oli erikseen kansainvälinen näyttely ja Japaniin keskittyvä näyttely. Erityisinä yksityiskohtina mainittakoon erilaiset puuha-rastit joissa sai joko itse kokeilla jotain ilmiötä käytännössä tai muuten päästä myös osallistumaan eikä vain lukemaan selostuksia. Myös 3D elokuvateatteri jossa kuva heijastettiin joka puolelle yleisön ympärille oli varsin vaikuttava kokemus. Lisätietoja löytyy museon englanninkielisiltä sivuilta.

Museokierroksen jälkeen palasimme Uenon asemalle ja kävimme kahvilla minkä jälkeen lähdimme kiertelemään aseman lähistöllä olevilla kauppakaduilla. Kapeita katuja ja kauppoja olisi riittänyt vaikka kuinka pitkälle kierrokselle eikä niitä tullut lähestulkoonkaan kaikkiin tutustuttua. Tuolla kertaa päädyimme illalliselle pieneen ravintolaan melko lähellä asemaa. Koko päivän käveltyämme palasimme hotellille nukkumaan.

Perjantaina olikin edessä matka Sendaihin, mutta sitä ennen kävimme vielä kävelylenkillä Shinagawan aseman toisella puolella kohti merenrantaa. Aseman tuolla puolella oli lähinnä asuin- ja toimistotaloja. Satuimme olemaan liikkeellä juuri ruokatunnin aikoihin, niinpä väkeä oli liikkeellä tavallistakin enemmän ja pienissä ravintoloissa toimistojen lähellä oli varsinainen ruuhka.

Kävelylenkin jälkeen haimme matkatavarat hotellilta ja kirjauduttuamme ulos lähdimme Tokion rautatieasemalle odottelemaan Tohoku shinkansenia johon oli liput hankittuna Sendaihin. Aikaa asemalla oli reilusti joten siinä ehti kierrellä ja tutustua mitä kaikkea sieltä löytyikään.

Minulle ennen Japaniin lähtöä toimitetussa materiaalissa ollut huomautus aseman mahdollisesta sekavuudesta ei ollut täysin tuulesta temmattu, sillä hyvistä opasteista huolimatta olisi sinne hetkeksi saattanut eksyä jos ei ollut kärryillä mistä oli tulossa ja minne oli pyrkimässä. Itsellemme hankittiin matkaeväät jo valmiiksi ja kämppiksille hankin tuliaisiksi "Tokyo Banana" leivoksia.

Koska edessä oli pitkä viikonloppu, oli juna melko täynnä, mutta paikat oli jo varattu ennakkoon joten sinänsä se ei haitannut. Matka sujui vielä tulomatkaakin vikkelämmin sillä kyseessä oli vuoro joka ei Tokion jälkeen pysähtynyt lainkaan ennen Sendaita.

Perillä Sendaissa kävelimme asemalta hotellille, koska matka ei ollut liian pitkä ja sää oli suotuisa, samalla sai jo hyvän vilkaisun keskustan kauppakatuihin sillä reitti kulki niiden läpi. Kirjauduimme sisään hotelliin, joka oli Tokion hotellia vähemmän luksusta, mutta varsin hyvä silti. Minuakin varten oli varattu paikka hotellissa, jotta porukalla kulkeminen sujuisi käytännöllisemmin. Hotellille ei kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa jääty lepäilemään, vaan lähdimme käymään kämpälläni.

Kämpille lähdettiin niin ikään kävellen, koska lupailin ettei matka olisi mahdottoman pitkä, mitä se ei ole mutta siltä se tuntui muutaman kävelyn täyteisen päivän jälkeen. Mutta tulipa siinä samalla tutustuttua paikkoihin tarkemmin kuin junalla tai bussilla. Matkan varrella hankimme konbinista virvokkeita ja pysähdyimme bussipysäkin penkille nauttimaan niitä, sillä kävelykatujen lisäksi penkkejä ei ulkosalla muuten juurikaan ole. Kävely tarjosi myös hyvän mahdollisuuden esitellä asuinalueen kapeita katuja, joskin pimenevässä illassa ei ympäristöstä paljon nähnyt.

Perillä asuntolalla tuli Mikko heti ovella vastaan, koska oli juuri lähdössä mutta muuten väkeä ei ollut paikalla mahdottoman paljon. Minun huoneen viereisessä huoneessa asuva Chong kuitenkin esittäytyi oikein hyvien tapojen mukaisesti, kumarruksineen kaikkineen. Yleisen esittelyn lisäksi joimme kahvit ja jätin joitakin tavaroitani sekä Suomesta tuotuja tuliaisia pois kantamuksesta.

Takaisin keskustaan emme enää viitsineet kävellä, vaan otimme taksin. Jostain syystä Sendaissa tuntuu olevan erityisen paljon takseja ja asuntolan läheltä kulkee taksikuskien suosima reitti takaisin keskustaan jonka varrelta keskustaan palaava vapaa taksi on helppo bongata ilman pitkää odottelua. Emme ehtineet juuri portista pihalle kun kohdalle tulikin jo taksi.

Taksilla kuljimme keskustaan hieman eri puolelle kuin missä hotelli oli, jotta voisimme vielä pikaisesti tutustua keskustan tarjontaan. Paikan lähellä josta jäimme kyydistä olikin pitseria jonne menimme iltapalalle. Koko aikana olimme paikan ainoat asiakkaat, mutta pääasiallinen bisnes näyttikin olevan pitsojen kotiinkuljetus. Siitä sitten kävelimme tälläkertaa oikeasti lyhyen matkan hotellille.

- - -

Jatkuu edelleen... Sitä ennen, kuvia!

Tokio 9/07

Viikko turistina, osa 1.

Kuten aiemmin mainitsin, käsitellään tapahtumat näin jälkikäteen. Eli muukin perhe tuli käymään Japanissa viime viikon tiistaina. Aluksi olimme muutaman päivän Tokiossa jossa en itsekään ollut vielä aiemmin käynyt. Matka Shinkansen-junalla sujui nopeasti ja mukavasti, kuten toivoa sopii suht hintavilla lipuilla. Perillä Tokiossa jatkoyhteys paikallisjunalla löytyi suht helposti, mutta Tokion junalinjoihin tutustumisesta ei ollut haittaa sillä laitureita löytyi kolmisenkymmentä eri puolilta asemaa.

Kun vielä olin matkalla kohtio Tokiota, soitti isä jo kolikkopuhelimesta että olivat jo perillä Shinagawassa. Kohtaamispaikka löytyikin lopulta ongelmitta vaikka siitä ennakkoon olikin lievää epävarmuutta. Aika edellisestä kohtaamisesta Helsinki-Vantaan lentokentällä olikin ehtinyt kulua jo yli viisi kuukautta. Shinagawan asemalta kävelimme hotellille joka ei ollut kaukana, mutta pientä hakemista sen löytämisen kanssa oli, etenkin kun kartta oli saman korttelin toisella puolella sijaitsevaan toiseen hotelliin, josta kuitenkin saatiin oikein autokyyti oikealle hotellille.

Price Sakura Tower olikin varsin hieno hotelli ja huoneessa riitti tilaa vaikka siellä oli kaksi lisävuodetta. Ensimmäisenä iltana lähdimme tutustumaan vain hotellin ja aseman läheisiin alueisiin ja syömään paikallista pikaruokaa Yoshinoyalla, missä ainoa haarukkavaihtoehto oli lasten haarukka, mikä oli kuitenkin parempi kuin ei mitään puikkoihin tottumattomalle.

Sää oli alkuun hieman sateinen niinpä sateenvarjot oli yksi ensimmäisistä hankinnoista, mutta muutenkin konbiniin (convenience store) tutustuminen oli hyvä paikka aloittaa. Viileäksi säätä ei kuitenkaan missään nimessä voinut väittää, sillä koko viikon viileimpänä päivänäkin lämpötila oli 25 asteen tienoilla.

Keskiviikkona lähdimme liikkeelle kymmenen jälkeen aamulla ja aamiaisen sijaan söimme brunssin jälleen matkan varrella Yoshinoyalla. Kaikekseen reissun aikana tuli kokeiltua kaikki heidän ateriavaihtoehdot (joita ei tosin ole kuin kolme) ja pohdittua menestyisikö vastaava ns. oikeaa ruokaa tarjoava pikaruokapaikka myös Suomessa. Syötyämme lähdimme kiertämään keskellä Tokiota kehää kiertävää Yamanote-junalinjaa.

Ensimmäinen kohde oli Tokion rautatieasema joka tuli nyt myös nähtyä ulkopuolelta. Muuten alue oli varsin bisnes-keskeinen korkeine toimistotaloineen. Edelleen sateisena jatkuneesta säästä johtuen emme lähteneet kovin pitkälle kierrokselle alueella, mutta aseman vieressä sijainneesta pääpostista löytyi postikortteja ja -merkkejä, kuten odottaa saattaa.

Matka jatkui pikaisella visiitillä Harajukuun ja sieltä takaisinpäin Shibuyaan. Iltapäivällä sää poutaantui, joten Shibuyassa tuli kierreltyä enemmänkin. Yodobashilla tutustuimme kaikenlaatuiseen elektroniikkatarjontaan, mutta ostoksia ei kertynyt muuta kuin rannekellot Jaakolle ja Markulle. Muuten tyydyttiin vain tutustumaan laajaan tarjontaan. Matka jatkui 100 jenin kauppaan, mikä ei ehkä kuulosta kovin suurelta turistikohteelta, mutta myös siellä laaja tarjonta herätti mielenkiintoa. Nähtiinpä siellä mm. koristelevy valokatkaisimeen jonka tekstit oli poimittu Helsingin ratikkalipusta.

Päiväkahvilla käytiin varsin hienossa, mutta ei silti aivan mahdottoman kalliissa kahvilassa minkä jälkeen jatkettiin kävelylenkkiä aseman tuntumassa ja erilaisten kauppojen ihmettelyä, tosin vain ulkoapäin. Kun aurinko alkoi jo laskea palasimme kohti asemaa, niin ihmettelimme mitä oikein oli tekeillä kun poliiseja oli risteyksissä melko paljon sen näköisinä että aikoivat sulkea liikenteen. Kun pääsimme asemalle asti osoittautui että kyseessä oli Japanin Kommunistipuolueen puhetilaisuus, kun ei ollut kiirettä minnekään jäimme sitä ihmettelemään. Muilta puheet tosin varmaan meni melko lailla ohi koska itselläkin jäi lähinnä aavistus mistä puhuivat, mutta olipa erikoinen kokemus ainakin.

Palattuamme Shinagawaan aloimme etsiä sopivaa ruokapaikkaa, mutta koska useimpiin tuntui jollakin seurueen jäsenillä olevan jokin vastalause teimme tylyn kompromissin ja kävimme McDonaldsilla... Ennen paluuta hotellille haimme vielä eväitä konbinista. Paljon kävelyn jälkeen uni maittoi hyvin jälleen.

- - -

Eihän sitä nyt kaikkea kerralla. Tarina jatkuu kyllä...

Jazz festivaaleilla sateessa

Huomenna on edessä lähtö Tokioon pitkästä aikaa tapaamaan muita perheenjäseniä. Tuosta enemmän sitten kun sitten jälkikäteen niin kuin tapana on. Koitan kuitenkin ennen reissua summata sitä edeltävät tapahtumat ettei käsiteltävä ajanjakso käy liian pitkäksi. Sikäli pääsee helpolla ettei sitten 100-vuotisjuhlaviikonlopun jälkeen ole niin mahdottoman paljon erikoisempaa sattunut.

Kuitenkin tiistaina 28.8. tutorini soitti labralta. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin että joko sinne kaivataan takaisin. Onneksi tämä ei kuitenkaan ollut tilanne vaan hän tiedusteli että olinko lukenut sähköpostejani hetkeen, koska kuitenkin arveli etten ollut (ja oikeassa oli) niin ajatteli soittaa ja kysyä että lähdenkö labran porukan mukana torstai-iltana iltaa viettämään. Lupauduin tietysti lähtemään, vaikkakin tapauksen syy jäi hämärän peittoon, jopa sähköpostien lukemisen jälkeen.

Torstaina 30.8. sitten poljin sovittuun tapaamispaikkaan keskustassa. Paikalla ei ollut aivan koko labran porukka, mutta molemmat apulaisproffat olivat lähteneet mukaan. Jälleen löytyi paikka jossa en ollut aiemmin ollut. Ruokatarjoilut olivat varsin monipuoliset aina sashimista (raakaa kalaa noin pelkistettynä) ranskanperunoihin ja makkaraan. Aika kului varsin mukavasti keskustellessa (parhaani koitin ainakin). Erityisen rauhassa sai olla kun kännykän akku loppui kesken kun olin kirjoittamassa viestiä Cecilialle (jonka tapasin edellisenä viikonloppuna).

Ajan loputtua osa porukasta lähti kotiin, mutta jälleen lähes sama porukka kuin edellisissä labran illanvietossa lähti jatkamaan, sillä erolla että nyt myös Moto-sensei (nuorempi apulaisprofessori Motoyuki Suzuki) lähti mukaan. Ei siinä porukalla kauaa tarvinnut seisoskella kun oli sisäänheittäjät jo mainostamassa eri paikkoja. Kuitenkin päädyimme lähtemään uuteen kuppilaan avajaistarjouksen perässä.

Paikka olikin varsin erilainen, mm. kaikki pöydät olivat kokonaisen puunrungon siivuja (tai ainakin sen näköisiä). Väkeäkin oli saatu houkuteltua paikalle reilusti. Ruuat koostuivat tuolla kertaa kunkin omista tilauksista, joskin niitä sitten porukalla syötiin. Juomatkin olivat sitä tukevampaa sorttia.

Illan päätteeksi pyöräilin takaisin kämpille. Seuraava viikonloppu kuluikin todella rauhallisissa merkeissä. Lieneekö ollut jo liialtikin tekemistä vai onko syynä liikkeellepanevien voimien (tai henkilöiden) poistuminen, sen aika näyttää. Myös syyskuun ensimmäinen viikko kului varsin hiljaisissa merkeissä. Kaikilla lienee omat tekemisensä, niin ei sitä yksikseen viitsi useinkaan kummempia aloitella.

Sää muuttui välillä varsin sateiseksi ja päivälämpötilatkin jäivät 20 ja 25 asteen välille. Keskiviikkona (5.9.) lähdin kuitenkin kaikesta huolimatta liikkeelle pyörän kanssa mm. hoitamaan asioita ja syömään Kawauchille, labralle en kuitenkaan viitsinyt kiipiä. Kaupungilla tuli pyörittyä pitkästä aikaa vähän enemmänkin vaikka mitään en ostanutkaan. Onnistui kulkemaan melko hyvin sadekuurojen välillä ilman että kovin pahasti olisi kastunut, mutta ruokaostosten jälkeen sade näytti jo niin jatkuvan luonteiselta ettei auttanut kuin kiskoa sadetakki niskaan.

Perjantaina Sendainkin yli pyyhkäisi jälleen taifuuni, vaikka myrsky olikin tehnyt tuhojaan etelässä, oli se pitkin saarta kulkiessaan heikennyt niin ettei Sendaihin lopulta tullut kuin hieman keskimääräistä voimakkaampia tuulia ja ajoittain voimakasta sadetta. Myrsky katkoi joitakin oksia, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Taifuunista huolimatta lähdin ostamaan lippuja Tokioon yliopiston matkatoimistosta jotta sain ne ajoissa ja varmistin (toivottua pienemmäksi osoittautuneen) opiskelija-alennuksen. Kunnollisella sadevarustelulla ei pyöräily ollut mikään haaste.

Vaikka sää tyyntyi jo perjantai-iltaan mennessä, ei perjantaina tai lauantainakaan tullut minnekään lähdettyä. Sunnuntaina päätin kuitenkin jälleen lähteä keskustaan mm. koska siellä oli meneillään jazz-tapahtuma. Vaikka sää oli lähteissä poutainen, illan mittaan alkoi todella kevyt tihkusade, joka ei kuitenkaan menoa haitannut ja väkeäkin oli liikkeellä melko paljon. Pääsimmepä Mikon kanssa antamaan haastattelun eräälle toimittajalle. Siitä minne tuo haastattelu meni ei jäänyt mieleen, jos hän sitä edes sanoi.

- - -

Siinäpä päällimmäisiä. Huomenna on siis edessä matka Tokioon, josta muut perheenjäsenet toivottavasti löytyvät, sillä kenelläkään heistä ei ole Japanissa toimivaa puhelinta, joten tilanne on sama kuin itsellä kun saavuin tänne. Paikka on kuitenkin pyritty sopimaan ja toisin kuin Suomessa myös kolikoilla ja puhelinkorteilla toimivia puhelimia on edelleen varsin yleisesti saatavilla. Palataan blogin ääreen kun taas ehditään.