Lauantai 31.3.2007
Ainahan on hyvä edetä järjestyksessä, mutta aloitetaan päällimmäisestä. Juuri vähän aikaa sitten alkoi huone heilua hieman, tulipa siis koettua ensimmäinen maanjäristys, tai ei kyseessä varmaan paikallisen mittapuun mukaan ollut oikea järistys, mutta näin ensikertalaiselle siltä se tuntui. Maanjäristys infon mukaan kyseinen järistys oli voimakkuudeltaan 3 mutta oli aivan lähitienoilla joten Sendaihin oli merkitty 2. Informaatiota maanjäristyksistä Japanissa saa tästä osoitteesta:
http://www.jma.go.jp/en/quake/
Mitä muuta tänään. Aloitin päivän jälleen kävelyretkellä, tällä kertaa täysin toiseen suuntaan kuin aiempina kertoina. Päädyinkin asuinalueelle jonne en viitsinyt turhan syvälle seikkailla ettei sinne eksyisi. Suuntasinkin takaisin keskustaa kohden. Matkan varrella kuljin erään Tohoku Universityn kampusalueen ohi, niitä on useita eri puolella kaupunkia. Eiköhän niihin ehdi tässä tutustua tarkemminkin.
Matkan varrella osui kohdalle kahvila jonka ulkopuolella oli englanninkielinen ruokalista, tästä rohkaistuneena menin sisään, koska ei MacDonaldsin herkuilla kauaa jaksa, vaikka helppo tapa saada jotain syötävää ovatkin. Kuitenkin henkilökunnan englannin osaaminen oli omaa vähäisempi joten japania tapaillen tilasin ruokalistalta jälleen jotain vaan. Hintaa ruokailulle tuli selvästi hampurilaisateriaa enemmän, mutta oli syötävääkin enemmän ja tuli hieman vaihtelua.
Lauantai vaikutti olevan vilkas ostospäivä ja väkeä oli liikkeellä reilusti. Itsekin innostuin jälleen täydentämään varusteita kuulokkeilla ja saniteettitarvikkeilla, joista sopivien löytäminen ei ollut läheskään niin hankalaa kuin oletin, monissa pakkauksissa oli jopa jonkinlainen englanninkielinen seloste ja joitakin harvoja tuttuja tuotemerkkejäkin näkyi.
Iltapäivällä alkoi sataa vettä ja palasin hotellille lepäilemään ja ilta vilahtikin jälleen ohi lähes huomaamatta... Aina siis tuohon pieneen maanjäristykseen saakka. Väillä meinaa taas ihmetyttää että mitä ihmettä minä täällä teen, turistivaihe alkaa pian olla ohi ja todellinen koitos alkaa, jollei sitten Miyagin ennustettu suuri maanjäristys ehdi ensin, edellisestä on jo 29 vuotta joten todennäköisyydet napsuu koko ajan ylöspäin...
Lisää aiheesta:
http://www.city.sendai.jp/syoubou/bousai-ad/english/index16.html
Eli nyt ollaan päästy torstaiaamuun 29.3.2007 (pikakertaus: lähtö Helsingistä 27.3. alkuillasta, perillä Naritassa 28.3. aamulla, mistä iltapäivällä hotellille) Yöllä tuli jopa nukuttua jonkun verran, kerätty väsymys varmaan auttoi. Aamulla oli syytä olla jo ajoissa liikkeellä että ehti käydä syömässä ennen suuntaamista takaisin lentokentälle.
Hotellin aamiainen oli tuttuun tapan seisova pöytä josta sai itse valikoida haluamansa herkut. Tuttua oli vain riisi, nakit ja hedelmäsalaatti. Rohkeasti kuitenkin keräilin pöydän antimista itselleni annoksen kaikki tuli kyllä syötyä, oli jopa hyvää. Kyllä taas jaksoi jatkaa ympäristön ihmettelyä.
Tavarat koossa olin hyvissä ajoin aulassa palauttamassa avainta ja odottelemassa kyytiä lentokentälle. Reitti oli aivan toinen kuin tullessa, tai siltä se ainakin tuntui, mutta perillä kentällä oltiin hyvissä ajoin. Edellistäkin suuremmasta terminaalista löytyi kotimaan lentojen lähtöselvitys helposti kysymällä ja jälleen tavarat menivät koneeseen ilman mitään ylimääräistä vaikka ylipaino oli kasvanut, laukkuun olin nimittäin lisännyt Helsingistä ostetut saniteettitarvikkeet jotka painon karsimiseksi jätettiin kotiin.
Turvatarkastukseen ei ollut jonoa ja odotusaulassa oli muutenkin varsin hiljaista. Ostin juotavaksi jälleen satunnaisotannalla jotain, joka osoittautui kylmäksi teeksi, ei siis makeutettua jääteetä, vaan teetä joka on ollut kylmässä. Noh juotavaa se oli silti. Jälleen oli hieman aikaa lähetellä viestejä maailmalle.
Lentokoneeseen siirryttiin hieman myöhässä bussilla ja kentällä kävi melkoinen puhuri vaikka sää muuten oli lämmin ja aurinkoinen. Heräsi epäilys millainen vatkaus itse lennosta tulisi, koska kyseessä oli pieni suihkukone. Matka oli kuitenkin lähdön jälkeen tasaista ja vajaan tunnin lentoon ehti kuulua mehutarjoilu. Perillä oltiin aikataulun mukaan vaikka lähtö oli myöhässä.
Sendain lentokenttä ei ole valtavan suuri, ehkä jopa hieman pienempi kuin Helsinki-Vantaa. Infotiskiltä sain Sendain keskustan hotellikartan ja varsin suoraviivaiseksi osoittautuneen ohjeen siitä miten hotellille pääsee rautatieasemalta, jonne juna kuljetti lentokentältä. Junaan pääsy edellytti lippuautomaatin kanssa asioimista, hyvä että käteistä oli varattu matkaan. Pienen pohtimisen jälkeen sain lipun ulos ja sillä avautui portti jonka kautta siirryttiin asemalaiturille.
Juna luonnollisesti kulki täsmällisesti aikataulun mukaan, asemilla odotettiin aina hetken verran tarkkaa lähtöaikaa. Junan kuulutukset olivat myös englanniksi ja sekä asemilla että junan informaationäytöllä paikkojen nimetkin oli myös englanniksi. Maisemat olivat sanalla sanoen mielenkiintoiset... Kuvia junamatkalta ei valitettavasti ole, mutta ehtiihän niitä tässä vielä ottaa
Heti Sendain asemalle päädyttäessä varmistui että näin suomalaisella kaupunkimitoituksella kyseessä ei ole aivan peni kaupunki, toisin kuin jotkut ovat väittäneet. Ilma oli keväisen lämmin ja suunnistin hotellille suorinta tietä kävellen, toki matkan varrella ympäristöä havainnoiden. Hotellille päästyä selvisi ettei huonetta saanut vielä puoleentoista tuntiin koska check in aika oli klo 14, tasan. Laukun sain kuitenkin jättää säilöön hotellille joten suuntasin takaisinpäin jonkun matkaa tutustumaan aseman lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen.
Vaikka sää oli hyvä ei kevät ollut juurikaan pidemmällä kuin Suomessa, joitakin puita ja pensaita lukuun ottamatta, eikä katupölystä ollut tietoakaan, eräällä paikalla liikkeen edustalla jopa katua pestiin lattianvahauskoneella. Siinä kävellessä ja ihmetellessä aika vierähti nopeasti ja kolmen jälkeen palasin hotellille ja huoneen sai vihdoin, jopa internet yhteydellä varustettuna. Kyseessä on bisnes-hotelli jonka huoneet eivät ole järin suuria, mutta hyvin varusteluja ja siistejä.
Täällä siis majailen Sendai Washington -hotellissa turistina maanantaihin 2.4.2007 saakka, lyhyt loma ennen varsinaisen koettelemuksen alkua... Kaikki on tähän asti sujunut niin uskomattoman hyvin että voiko tuuri jatkua näin hyvänä kovinkaan pitkään.
Ennen matkaan lähtöä en ollut lentokoneessa matkustanut 18 vuoteen eli muistikuvat eivät olleet erityisen selkeitä. Jo pelkkä Helsinki-Vantaan lentokenttä vaikutti aluksi uhkaavan monimutkaiselta, kuitenkin se osoittautui varsin selkeäksi kun pääsi edes hieman sisään systeemiin. Rahanvaihdon jälkeen oli viimeisetkin valmistelut tehty ja laukut laitettiin kohti konetta, pieni ylipaino ei tuntunut haittaavan. Oli siis aika jättää hyvästit mukaan lähteneille omaisille ja suunnata kohti tuntematonta.
Päästyäni istumaan osoittautui paikka suht ahtaaksi, mutta ei tuskalliseksi, mikä oli myönteistä lennon kestäessä lähes 10 tuntia. Viereen istui suomalainen eläkkeelle jäänyt lentäjä jonka kanssa tuli hyvin juttuun. Hän osasi kokeneena Japanin kävijänä kertoa monia hyödyllisiä yksityiskohtia ja pääsin hänen mukanaan jopa käymään ohjaamossa koska kapteeni oli vanhoja tuttuja. Mielenkiintoinen kokemus sinänsä.
Hyvästä seurasta ja asiallisesta tarjoilusta huolimatta ei koneessa pystynyt rentoutumaan kovinkaan tehokkaasti ja yö kului lähinnä lennolla näytettyjen elokuvien ja ohjelmien parissa, vaikka näyttö oli todella pieni ja kaukosäädin ei irronnut lokerostaan, oli se parempi kuin ei mitään viihdettä Siperian yli lennettäessä.
Perillä Naritassa kello oli hieman päälle yhdeksän. Passintarkastus meni ripeästi eikä maahantulolupa edellyttänyt edes mitään kuulustelua. Ensimmäinen yö vietettäisiin lentokenttähotellissa, informaatiotiskiltä selvisi että Skycourt hotellille kuljetus on ilmainen, mutta toimii vain sopimuksesta eli hotellille olisi soitettava. Yleisöpuhelimen kanssa käydyn lyhyen taiston jälkeen sain soitettua hotellille josta kielimuurin yli käydyn neuvonpidon jälkeen selvisi ettei hakupalvelua ole ennen kello kolmea. Hotellille ei ollut iloa taksillakaan lähteä, koska huonetta ei kuitenkaan olisi ennen kolmea saanut.
Aikaa riitti tapettavaksi, aluksi silmään osui kolikoilla toimivat internet-kioskit, kuitenkin 100 jeniä/10 minuuttia tuntui turhan suolaiselta. Istuin ihmettelemään menoa kentällä ja kaivoin esiin oman tietokoneen, selvisikin että kentällä oli langaton verkko johon sai käyttöoikeuden vuorokaudeksi 500 jenillä, jenin kurssi oli sellainen että eurolla sai n. 150 jeniä. Päätin maksaa sen ja verkko toimi kätevästi. Se mahdollisti ensimmäiset yhteydet takaisin Suomeen sillä kolmitaajuus GSM puhelin osoittautui täysin turhaksi. Etukäteenkin olisi voinut selvittää että ainoastaan 3G puhelimet toimivat.
Siinä vistitellessä aika ja koneen akku kuluivat ripeästi ja kohta kello olikin jo yli kaksi ja akku lopussa. Kun aika vihdoin koitti, soitin hotellille ja sieltä vastattiin myös suht selkeällä Englannilla ja luvattiin tulla noutamaan. Bussipysäkille ilmestyikin pikkubussi jonka ratissa oli vanhahko mies. Kun minä ja toinen mukaan tullut ei-Japanilainen nuori mies tarjouduimme itse nostamaan painavat kantamuksemme bussiin ei tämä tullut kuuloonkaan, meidän kehotettiin an mennä sisään istumaan.
Toisen noudon jälkeen matka suuntautui kohti hotellia. Ensivaikutelmalta tiet oli kapeita ja autot hyvinkin eri näköisiä kuin mihin on tottunut. Myös maisemat olivat hyvinkin erilaiset, ihme jos niin ei olisi ollut. Mutkainen ja mäkinen tie kulki asuinalueiden ja peltotilkkujen välissä, välillä alkoi jo ihmetyttää mikä ihmeen majatalo perillä odottaa. Kyseessä oli kuitenkin asiallinen kuusikerroksinen rakennus.
Sisään päästyä heti ensiksi kysyttiin koska tarvitsee kyytiä takaisin kentälle joten sekin selvisi itsekseen. Lisäksi tarjottiin mahdollisuutta illalliseen ja aamiaiseen, jotka päätin ottaa koska ei ollut halua alkaa etsiskellä jotain syötävää. Huone oli asiallinen, juuri sellainen mitä osasi odottaa, toki jotkin yksityiskohdat kuten kuumaa ilmaa puskeva ilmastointi ja monipuolisen pesulaitoksen sisältävä WC-istuin ihmetyttivät.
Illallisella söin... jotain... joka oli kalaa ja maistui hyvältä, annokseen kuului paljon muutakin jota en osaa nimetä ja kulhollinen riisiä. Nälkä lähti ja olin tyytyväinen päivän antiin.
Viimeinen osa tähän sarjaan myöhemmin, nyt jälleen nukkumaan...
Kun siis kauan odotettu vahvistus tuli vaikutti asia selvältä kun riskillä ostetut liputkin olivat jo olemassa, mutta päivä oli väärä! Ostetut liput oli lähtö 27.3. ja perillä Sendaissa 29.3. mutta perillä pitikin olla vasta maanantaina 2.4. Pian selvisi ettei jatkolentoa Japanissa voinutkaan siirtää joten päätin pitää siitä kiinni, koska kuitenkaan yliopison asuntolaan ei päässyt oli vain varattava itselle hotelli Sendaista 29.3. - 2.4. Hiemanhan tuo nosti matkustuskustannuksia, mutta onhan kyseessä varsin ainutkertainen juttu.
Matkasuunnitelman selvittyä edessä oli asiointi kotimaassa, opintotuen muutoshakemus KELAlle ja asunnon irtisanominen / asumisoikeuden siirto TOASille. Molemmat sujuivat varsin mallikkaasti ja kohta oli opintotukipäätös kourassa ja muutto edessä.
Olin muuttanut kyseiseen solukämppään 1.1.2003 joten vuokrasopimuksen loppuessa 30.3.2007 ehdin olla kirjolla asunnossa neljä vuotta ja kolme kuukautta. Tuossa ajassa ehtii kerryttää yllättävänkin paljon roinaa yhteen paikkaan. Muuttokuormasta tuli täysi peräkärry ja täyteen pakattu auto, kaikki kuitenkin kulki kerralla ja asunto tyhjeni ripeästi.
Opiskeluihin lähtö ei suuresti vaikuttanut koska olin valinnut kurssit sitä mukaa että lähtö saattaa koittaa. Ei edes osunut yhtäkään tenttiä tenttiviikolle joka olisi ollut viikkoa ennen lähtöä. Muuttamaan päästiin siten melko sopivissa ajoin.
Muuttopakkauksen jälkeen edessä oli pakkaaminen itse reissua varten. Haasteena oli pysyminen edes lähimain lentoyhtiöiden asettamassa 20 kilon painorajassa. Muutaman karsivan kierroksen jälkeen päädyttiin tulokseen etteivät turhaa Sendaista suositelleet tavaroiden lähettämistä ennakkoon. Päätettiin siis lähettää lisää varusteita perässä ja keskittyä heti alkuun tarvittavan kalustoon. Kaikki saatiin lopulta mahtumaan vain hieman reiluun 20 kiloon.
Kun lähtöön oli vain päiviä jäljellä alkoi tulevan kokemuksen aiheuttama jännitys aiheuttaa todella merkittävää jännitystä jopa jonkinlaista paniikkia kielitaidon ja muiden reissun tuomien haasteiden takia. Matkaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää lähdettiin kuitenkin maaliskuun 27. aamuna.
Jatkoa seuraa...
Pilkotaanpa tarinaa osiin ettei tule aivan mahdottoman mittainen kertomus yhteen viestiin.
Kaikki siis alkoi jo 2006 syksyllä kun viimein, pitkällisen vatvomisen jälkeen jätin hakemukseni TTYn Japanin vaihto-ohjelmaan. Taisi olla viimeistä edellinen arkipäivä tehdä niin. Pari viikkoa meni odotellessa ja sitten tuli tieto TTYn tekemistä valinnoista, ja sinnehän minut oli valittu Tohoku Universityyn Sendaissa. Järkytys oli jonkinlainen, mutta vielä tuolloin kylmäpäisenä otin paikan vastaan.
Seuraavaksi vuorossa oli hakemusten täyttäminen toiseen päähän, nippu oli paksu ja kysymykset osittain kiperiä mutta prosessin tämä vaihe meni suht kivuttomasti. Seuraavaksi olikin vuorossa suuri odotus vastauksesta, joka kestikin aina vuoden 2007 puolelle. Tammikuussa sitte tuli kehotus toimittaa myös hakemus viisumiin oikeuttavaa todistusta varten ja kyseltiin millaista kämppää halutaan, vaihtoehtoja olivat vanha ja halpa sekä uusi ja vähän kalliimpi paremmalla varustelulla. Koska kalliimpikaan ei ollut kallis ei asiaa tarvinnut kauaa pohtia. Varsinaista hyväksymiskirjettä ei vieläkään kuulunut.
Toiset lähtijät olivat kärsimättömiä ja varailivat lippuja tietämättä koska perillä pitäisi olla. Paniikilla on taipumus levitä ja niin kävi että minkäkin ostin lennot tietämättä muuta kuin että huhtikuun alussa pitäisi olla perillä. Ku tuo myyttinen hyväksymiskirje viimein saapui 19. helmikuuta 2007 oli asia sitä myöten selvä ja jännitys lähti uuteen nousuun.
jatkoa seuraa...
Että mistäkö moinen nimi...
No ei meinannut tulla oikeaastaan mitään mieleen blogin nimeksi, joten päätin poimia satunnaisen lauseen tähän asti otetuista kuvista.
Ei siis mitään syvällistä sanomaa välttämättä...
Koska moneen suuntaan viestien kanssa tempoilu kävisi ajan mittaan aivan liian monimutkaiseksi, päätin perustaa tämän blogin jota halukkaat voivat sitten seurata.Tarkoituksena on siis seurata tapahtumia vaihto-opiskeluvuoteni aikana Sendaissa, Japanissa.Hauskoja lukuhetkiä tai muuta mukavaa...
Mitä muuta tänään. Aloitin päivän jälleen kävelyretkellä, tällä kertaa täysin toiseen suuntaan kuin aiempina kertoina. Päädyinkin asuinalueelle jonne en viitsinyt turhan syvälle seikkailla ettei sinne eksyisi. Suuntasinkin takaisin keskustaa kohden. Matkan varrella kuljin erään Tohoku Universityn kampusalueen ohi, niitä on useita eri puolella kaupunkia. Eiköhän niihin ehdi tässä tutustua tarkemminkin.
Matkan varrella osui kohdalle kahvila jonka ulkopuolella oli englanninkielinen ruokalista, tästä rohkaistuneena menin sisään, koska ei MacDonaldsin herkuilla kauaa jaksa, vaikka helppo tapa saada jotain syötävää ovatkin. Kuitenkin henkilökunnan englannin osaaminen oli omaa vähäisempi joten japania tapaillen tilasin ruokalistalta jälleen jotain vaan. Hintaa ruokailulle tuli selvästi hampurilaisateriaa enemmän, mutta oli syötävääkin enemmän ja tuli hieman vaihtelua.
Lauantai vaikutti olevan vilkas ostospäivä ja väkeä oli liikkeellä reilusti. Itsekin innostuin jälleen täydentämään varusteita kuulokkeilla ja saniteettitarvikkeilla, joista sopivien löytäminen ei ollut läheskään niin hankalaa kuin oletin, monissa pakkauksissa oli jopa jonkinlainen englanninkielinen seloste ja joitakin harvoja tuttuja tuotemerkkejäkin näkyi.
