Seuraava teksti on aloitettu siis helmikuun puolivälissä ja nyt jatkettu sen mukaan mitä olen tässä muistellut. Myös otsikko on alkuperäinen.
- - -
Helmikuu on lähtenyt käyntiin siinä mielessä masentavasti että jalat päättivät asettua oppositioon liikkumisen kannalta hiljalleen jumittuen melko hankalasti kuun ensimmäisten viikkojen kuluessa. Siinä mielessä ajoitus on onnistunut että kielikurssit ovat Kawauchilla loppuneet ja labran seminaareissakin on parin viikon tauko. Eipä silti ole mitenkään mieltä ylentävää kun ei oikein pääse liikkeelle ja huonekin tuntuu edelleen niin kovin vilpoisalta vaikka ilmastointi on ollut päällä käytännössä vuorokauden ympäri.
Myös säätila on jatkunut varsin talvisena siitä huolimatta että kevään alkamista juhlistettiin jo 3.2. ja Okinawalla ovat kirsikkapuut jo kukassa. Täällä lunta on tullut aina toisinaan ja öisin on olut muutamia pakkasasteita. Vaikka lunta on tosiaan tullut useampaan otteeseen on se myös sulanut aina vaan tehokkaammin.
Viimeksi eilen (13.2.) vallitsi sellainen lumipyry että sitä ajatteli niiden lumien sulamisen ottavan vähintään muutaman päivän. Kuitenkin tänään jo puolilta päivin oli ikkunan alla kulkeva tie täysin sula ja jopa kuiva. Oikeastaan kaikkialta minne auringon valo on tänään osunut ovat lumet tiessään ja jäljellä enintään lätäkköjä.
Myös paluu on siinä mielessä selvillä että paluulento Suomeen tuli hankittua maaliskuun lopulle. Myös paluuseen liittyvää paperisotaa täällä päässä on tullut jatkettua kaikenlaisten kaavakkeiden kanssa. Eipä voi edelleen kuin ihmetellä kuinka paljon japanilaiset rakastavat lomakkeitaan kun joka asia vaatii vähintään kolmen täyttämistä.
Helmikuun ensimmäisenä paivänne menimme isommalla porukalla jälleen 31. kerroksessa sijaitsevaan Haunt nimiseen sporttibaariin. Tavoitteena oli saada jälleen niitä Fighting Spirit jättihampurilaisateroita, mutta perillä odottikin tieto ettei pihvejä ollut kuin kahteen sellaisiin, niinpä niiden jakamisesta neuvoteltiin ja loput tilasivat joitain muuta. Väkeä oli liikkeellä sen verran että joukko hieman kuppikuntautui keskusteluryhmiin mutta se nyt oli odotettavissakin. Itse päätin että tilaan jotain muuta pienen hampurilaisen siivun sijaan ja keskustelin enimmäkseen Mikko S:n, Iikan ja tanskalaisen pariskunnan kanssa, kun satuin siihen osaan pöytää istuutumaan.
Jatkon suhteen porukka sitten hajaantui kuka minnekin. Itse päädyin samaisen seurueen kanssa jazz klubille joka oli hyvin länsityylinen siinäkin mielessä että juomatkin maksettiin erikseen, olivatpa sitä vastaan sitten monipuolisempia. Tuona iltana ei elävää musiikkia ollut, mutta jazz soi kyllä muuten. Tuolloin kulku oli oikein hankalaa vain portaissa ja liikkeellä olin polkupyörälläni. Muuten viikonloppu sujui rauhallisesti kämpillä.
Seuraavalla viikolla kävin labran kauden toisiksiviimeisessä tavanomaisessa seminaarissa. Tuon seminaarin jälkeen niissä oli kahden viikon tauko ja oman esitelmäni piti olla viimeisessä. Koitin vielä viritellä ohjelmaani, mutta sinänsä yksikertaiselta kuulostava ruutu joka näyttää mitä minkäkin väriset pisteet ovat ei millään ottanut luonnistuakseen. Seminaarin jälkeen kävelyni oli ilmeisesti jo hivenen hankalan näköistä koska professorini kysyi oliko kaikki kunnossa.
Torstaina menin niin ikään Aobayamalle. Aluksi labralle keräämään musiikkinäytteitä siihen varatusta CD kansiosta. Tarkoitus oli ottaa pätkiä noista kappaleista ja ajaa ne koko prosessin läpi ja sitä mukaa tehdä päätelmiä onko tutkimani metodi käypä tapa tunnistaa musiikkia. Kävin myös vielä jatkuneella Intermediate 1 kielikurssilla. Tunteja pidettiin sitä mukaa jos joku vielä ennätti paikalle. Olin ainoa joka niin teki.
Maanantai 11.2. oli synttäreideni kunniaksi lomapäivä kaikille. No ei yt ihan, syy oli Japanin valtion perustamispäivä. Tarkkaa päivää ei tiedetä, mutta juhlapäivä on nyt heitetty tuolle kohtaa. Kun siis maanantai oli vapaapäivä niin seremoniamestari Mikko puuhaili synttäri juhlat sunnuntaille. Itsekin kutsuin myös kaikki tuttavani ja tutorini labralta, mutta vain Thierry labralta ennätti mukaan. Kuulemma kovin kiireistä aikaa kaikilla, ja olihan sentään lukuvuosi kääntymässä lopuilleen ja viimeisiä esitelmiä ja muuta mukavaa ohjelmassa.
Synttärijuhlat oli oikein mukavat. Paikka oli sama kuin Mikon synttäreillä kesällä joskin tälläkertaa olimme saaneet oman huoneen. Paikalle saapui lopulta reilu kymmenen, kaikki enemmän tai vähemmän tuttuja. Mikko oli myös jälleen leiponut, tällä kertaa kinuskikakun. Muutenkin tarjoilut oli oikein hyvät.
Kulku oli tuona iltana melko hankalaa jo, taksille pääsin lähinnä Mikko S:n taluttamana. Tasilla olisi tosin menty muutenkin koska satoi taas lunta. Jatkoille minua talutettiin kuin enemmänkin humalaista vaikka en ollut edes juuri juonut. Myös jatkoilla oli hyvä tunnelma ja koko reissusta jäi oikein mukavat muistot. Asuntolalle palaajia oli enemmänkin joten tulimme samalla taksilla.
Synttäreiden jälkeisen viikon vietin kämpillä lepäillen. Toivoin jalkojen toipuvan itsellään kuten aiempien oireiden kanssa. Aina välittä tuntuikin paremmalta, mutta keskimäärin suunta oli alaspäin. Ennen synttäreitä oli tapana aina toisinaan käydä Mikko S:n kanssa läheisessä Gyoza ravintolassa, joka on muidenkin vaihto-opiskelijoiden suuressa suosiossa. Tuolla synttäreiden jälkeisellä viikolla sinnekään ei tullut mentyä.
Koitin myös tehdä jotain tutkimusprojektini eteen, mutta siinä meinasi aina uupumus iskeä, niinpä noin pääosin tuli tehtyä todella vähän mitään merkittävää tai hyödyllistä. Viimeinen pisara oli reissut pankkiautomaatille maksamaan rästiin jäänyt vuokra, kun tilin saldo oli automaattiveloituksen hetkellä jäänyt hieman alle ja siten veloitus oli epäonnistunut.
Ensimmäinen reissu niin ikään epäonnistui. Rahaa kyllä sain tilille, mutta läheinen automaatti ei tukenut maksamista. Toisella reissulla perjantaina 15.2. vaelsin pyörääni taluttamalla ja siten tukena käyttäen lähimmälle pankille jossa sitten sain laskuni maksettua. Huonosti sujuvan kävelyn ohella ja ehkä myös sen takia, meinasin vallan tuskastua kapeisiin katuihin joiden olematonta piennarta pitkin pankille piti kävellä.
Kun sain laskun maksettua jäin istumaan läheisen kaupan edustalla olevalle penkille. Siinä istuskellessa vanhempi japanilaismies tuli juttelemaan minulle jotain, mutta en oikein päässyt selville mitä hän tahtoi sanoa, jos mitään merkittävää. Ostin myös paluumatkalta benton, eli valmiiksi pakatun aterian, mukaani illaksi. Muuten ruokaostoksissa oli auttanut Kakinuma joka aina kysyi haluaisinko mitään kaupasta.
Tuon reissun jälkeen päätin ettei jalkojen tilanne odottelemalla parane. En kuitenkaan ollut varma minne asiaansa kannattaisi mennä esittämään. Japanin terveydenhoito on kovin hajanaista monine pienine erikoissairaaloineen eikä mitään terveyskeskuksia ole. Tiesin myös ettei viikonloppuna kannata minnekään yrittää ellei ole hätätapaus.
Näin ollen maanantaina 18.2. aamupäivästä olin lähdössä kaikista monipuolisimmalta vaikuttavaan vaihtoehtoon, eli yliopistosairaalaan. taksilla kun naapurihuoneen Chong aluksi lähti saattamaan minua alakertaan mutta lopulta tarjoutui viemään itse minut sairaalalle autollaan. Hänen apunsa osoittautuikin korvaamattomaksi, mutta siitä lisää sairaalakertomuksessa.
